Kokoonnuimme yhdessä lokakuisena viikonloppuna juhlistamaan kekriä, josta vanhastaan alkaa uusi sato- ja karjanhoitovuosi; juhlassa muistimme myös esivanhempiamme ja osoitimme kiitollisuutta menneestä vuodesta.

Saimme viikonloppuna nauttia loppusyksyn ruskan väriloistosta sekä kauniista säästä. Ja kuten aina, kiitän kaikkien juhlioiden puolesta keittiönväkeä erinomaisesta ruuasta. Kekripukki kävi myös hakemassa oman osuutensa ruuasta ja juomasta.

Juhlassa halukkaat saivat osallistua saunarituaaliin, jossa jätimme taakse menneen vuoden taakkoja sekä vahvistimme yhteyttä esivanhempiin.

Lauantai-iltana oli myös mahdollisuus osallistua noitumiseen (rekonstruktoitu itämerensuomalainen ’shamanistinen’ sessio). Noitumisen aikana ja sen jälkeen koettiin paljon tuonpuoleiseen matkanneiden läsnäoloa ja kosketusta. Oli tilaa ja aikaa puhua kuolemasta, kuolleista ja surustaan avoimesti – kirjoittajan mielestä tämä oli hyvin katarttinen kokemus.

Juhlan lopuksi oli hyvä lähteä kotimatkalle matkaloitsun ja auton syntysanojen turvin.

Ensi juhlaan!