Perustamissopimus
Kuopio 16.7.2011
Pyydetyt lisäselvitykset kirjoitettu 12.1.2013
Päivitetty 1.6.2019

1. Yhdyskunnan nimi ja kotipaikka 

Yhdyskunnan nimi on Karhun kansa ja sen kotipaikka on Vaasa. 

2. Tarkoitus ja toiminnan laatu 

Yhdyskunnan tarkoituksena on järjestää ja tukea itämerensuomalaisen  uskomusperinteen harjoittamiseen kuuluvaa yksilöllistä, yhteisöllistä ja julkista  toimintaa, joka pohjautuu uskontunnustukseen ja julkisen uskonnonharjoituksen  muotoon. 

Uskontunnustus 

Julkisen uskonnonharjoituksen perusta 

Karhun kansa katsoo jatkavansa itämerensuomalaista uskonnollista perinnettä  nykymaailmassa. Nimemme viittaa käsitykseen, jonka mukaan alkujaan taivaalta maan  päälle laskettu Karhu on ihmissuvun kantavanhempi. Karhun lisäksi uskonnollisiin  symboleihimme lukeutuvat esimerkiksi ukonkirves, tursaansydän ja hannunvaakuna. 

Katsomme maailman jakautuvan kolmeen kerrokseen: yliseen, keskiseen ja aliseen.  Tasot yhdistää niiden kaikkien läpi ulottuva maailmanpylväs, joka tunnetaan myös  maailmanpuuna ja maailmanvuorena. Ylisessä sijaitsevat muun muassa ukkosta, tuulia  ja taivaankappaleita hallitsevien jumalten ja henkien asumukset sekä Karhun  alkukoti. Alisessa puolestaan on Tuonela, jonne elävät olennot päätyvät kuolemansa  jälkeen. Keskinen on maailman tämänpuoleinen taso, jota ihmisten lisäksi asuttavat  muut eläimet, maahisten ja tonttujen kaltaiset kanssaeläjämme sekä monenlaiset  luonnonhenget ja -haltijat.  

Uskonnonharjoitustamme määrittää ymmärrys siitä, että emme ole täällä yksin. 

Lukemattomat muut olennot ja voimat jakavat maailman kanssamme ja vaikuttavat  jokapäiväiseen elämäämme monin tavoin. Meille on erittäin tärkeää pyrkiä pysymään  hyvissä väleissä kaikkien kanssa, sillä hyvinvointimme on aina toisista  riippuvaista.  

Tunnustamme itämerensuomalaisia jumaluuksia, joihin Karhun sekä  uskontunnustuksessamme mainittujen Iron, Väinämöisen, Ilmarisen ja Joukahaisen  lisäksi lukeutuvat esimerkiksi Tapio, Mielikki, Lempo, Vellamo, Ahti, Jumi, Louhi  ja Päivätär. Jumalten lisäksi kunnioitamme erinäisiä väkiä, henkiä ja haltijoita  sekä sukulaisuuden, ystävyyden tai muun yhteyden kautta meille läheisiä vainajia. 

Pyhien lehtojen ja lähteiden sekä kuppikivien kaltaisilla pyhillä paikoilla on  meille erityisen suuri merkitys. Tällaisissa paikoissa on tavallista helpompi  saavuttaa yhteys jumaliin ja henkiin, ja uskomme heidän suhtautuvan suopeasti  ihmisiin, jotka osoittavat pyhille paikoille niiden ansaitsemaa kunnioitusta.  Koemme myös hengellisten edeltäjiemme aineellisen perinnön tärkeäksi, minkä vuoksi  vaalimme ja kunnioitamme paikkoja, joissa he ovat eläneet ja tehneet töitä, vaikka  niillä ei olisi alun perin ollutkaan varsinaista uskonnollista merkitystä.  Tällaisia paikkoja ovat muun muassa esihistorialliset asuinpaikat, kalmistot ja  mäkilinnat. 

Uskomme perustuu niihin tapoihin ja käsityksiin, jotka ovat säilyneet nykypäivään  asti itämerensuomalaisesta uskosta tapaperinteen ja menneiltä sukupolvilta  kerättyjen kirjallisten lähteiden muodossa. Näiden pohjalta tiedämme, mikä on  pyhää, ja kunnioitamme sitä, vaikka uskonnollinen perinne onkin osittain katkennut. 

Vanhoista juuristaan huolimatta uskontomme elää meidän sitä harjoittavien tavoin  tässä ajassa ja yhteiskunnassa. Emme pyri yksinomaan toistamaan entisaikojen runoja ja rituaaleja, vaan tulkitsemme ja sovellamme niitä omalle elämänpiirillemme  mielekkäällä tavalla, kuten meitä edeltävätkin polvet ovat tehneet. Elävän uskonnon harjoittaminen synnyttää jatkuvasti myös uusia tapoja, jotka asettuvat vähitellen  osaksi uskomusperinteemme historiallista jatkumoa.  

Uskomuksemme ja tapamme ovat välittyneet meille osittain suullisena perimätietona,  jota edustavat muun muassa menneiltä ajoilta säilyneet juhlatavat ja arkirutiinit.  Tällaisia ovat suurin osa juhannuksen, joulun, laskiaisen ja monen muun juhlan  kansanomaisista perinteistä sekä vanhoista työtavoista, joita on vielä käytössä  esimerkiksi kankaan kudonnassa, sepäntaidoissa, eräissä viljelytavoissa ja  eränkäynnissä. Lemmenloitsut, kokon polttaminen, juhlakohtaiset ruokailutavat,  mäenlasku, lauta- ja pirtanauhojen kutominen, raudan syntyruno ja sen käyttö,  ensimmäisen jyväkourallisen heittäminen käsin ennen koneellista kylvöä ja  metsästys- ja kalastustaiat ovat kaikki esimerkkejä tällaisista tavoista.  Suulliseen perimätietoon lukeutuvat myös kasveihin, eläimiin, taivaankappaleisiin  ja sääilmiöihin liittyvät ennustukset ja uskomukset.  

Suullisen perinteen lisäksi uskomuksemme ja tapamme pohjautuvat kirjallisiin  lähteisiin, joista tärkein on kansanrunousarkiston Suomen Kansan Vanhat Runot – kokoelma. Kaikilla SKVR:n teksteillä on suuri kulttuurillinen arvo, ja erityisen  pyhinä pidämme myytti- ja loitsurunoja. Myös uskontunnustuksemme perustuu SKVR:n  kansanrunoihin.

Julkisen uskonnonharjoituksen käytännöt 

Harjoitamme uskontoamme monin eri tavoin sekä jokapäiväisen arkemme lomassa että  erityisin juhlamenoin. Vietämme useita itämerensuomalaisen perinteen vuotuisjuhlia. Yhteisiä rituaaleja järjestämme ainakin kekrissä, talvennavassa, helassa eli  toukojuhlassa eli ukonvakoissa sekä karhunpäivän juhlassa. Lisäksi juhlistamme muun muassa syntymän, nimenannon, häiden ja tuonpuoleiseen matkaamisen kaltaisia elämän  siirtymävaiheita.  

Järjestämme mahdollisuuksien mukaan uskonnollisia toimituksiamme kuppikivillä tai  muilla pyhillä paikoilla. Uskomme kuitenkin, että myös rituaalien suorittaminen  itsessään nostattaa väkeä, joka pyhittää tilan rituaalin ajaksi, joten tarvittaessa voimme harjoittaa uskontoamme muissakin paikoissa. Yhdyskunnan jäsenet saattavat  myös pystyttää kotialttarin omille jumalilleen, kodinhengille tai kunnioittamilleen vainajille.  

Toimitamme vuotuisjuhlissa ja muissa uskonnollisissa tilaisuuksissamme monenlaisia  rituaaleja, joiden sisältö voi vaihdella esimerkiksi rituaalin tarkoituksen,  toimituksesta vastaavien ja siihen osallistuvien ihmisten taitojen ja tarpeiden tai rituaalipaikan tarjoamien mahdollisuuksien mukaan. Rituaalitoimituksesta vastaavaa  henkilöä voidaan kutsua tietäjäksi. Tyypillisesti rituaaleissa tavoitellaan  yhteyttä jumaliin, esivanhempiin, paikanhaltijoihin tai muihin väkiin, annetaan  heille lahjoja ja mahdollisesti pyydetään heitä vastapalvelukseksi antamaan apuaan  johonkin tiettyyn pyrkimykseen tai ylipäätään osoittamaan suosiotaan heitä  kunnioittavien elämässä. Tyypillisiä lahjoja ovat muun muassa ruoka, juoma, kukat,  kynttilät ja itse tehdyt käsityötuotteet.  

Lähes kaikissa rituaaleissa esitetään yksi tai useampi myytti- tai loitsuruno,  jotka pohjautuvat SKVR:n ja muiden kansanrunouskokoelmien sisältöön. Alun perin  karjalankieliset runot on yhdyskuntamme toimituksia varten tavallisesti käännetty  suomeksi ja kieliasua on joiltain osin nykyaikaistettu, mutta runojen keskeinen  sisältö on säilytetty ennallaan. Uskonnonharjoituksemme myötä syntyy myös  vähitellen uutta rituaalirunoutta vastaamaan sellaisiin tarpeisiin, joihin  vastaavaa runoainesta ei meitä edeltäneiltä sukupolvilta ole säilynyt. 

Yleisiä rituaaleja ja loitsuja 

Tässä osiossa kuvataan sellaisia Karhun kansan yleisiä rituaaleja ja loitsuja,  jotka eivät ole sidoksissa mihinkään tiettyihin vuotuisjuhliin tai muihin  tilaisuuksiin. Kuvauksissa mainitut runotekstit löytyvät yhdyskuntajärjestyksen  liitteestä.  

Jäsenrituaali 

Uskontunnustukseen päättyvä jäsenrituaali toimitetaan kaikissa yhteisissä  vuotuisjuhlissa, ja se voidaan järjestää myös muissa tilaisuuksissa, joissa Karhun  kansan jäseniä on koolla. Rituaali uudistaa ja vahvistaa yhdyskunnan jäsenten  keskinäistä yhteyttä ja toivottaa uudet jäsenet tervetulleiksi.  

Saunan pyhitys 

Saunan pyhitys suoritetaan kaikissa vuotuisjuhlissa ja tarvittaessa muissakin  tilanteissa, joissa saunomisella on erityinen uskonnollinen merkitys. Rituaali 

koostuu kolmesta vaiheesta, joista ensin toimitettava kateiden karkotus puhdistaa  ja suojaa saunaa sekä saunojia tahallisten tai tahattomien kateiden tuottamasta  huonosta onnesta. Lisäksi kateiden karkotuksella pyritään tuomaan saunaan ja  saunojille onnea. Seuraavaksi tervehditään saunan haltijaa, Auteretta, ja pyydetään häntä mukaan saunomaan ja tuomaan hyvä löyly mukanaan. Lopuksi tervehditään löylyä  ja sen väkeä sekä esitetään toivomuksia löylylle.  

Pyhä tuli 

Uskonnollisissa juhlissa tai loitsimista varten voidaan tehdä pyhä tuli, jota  sytytettäessä lauletaan usein tulen syntysanoja. Tulta on sen palaessa kohdeltava  erityisellä kunnioituksella: siihen ei syljetä tai heitetä roskia, sitä ei käytetä  ruuanvalmistukseen eikä sitä häpäistä nimittelemällä, moittimalla tai millään  muullakaan tavalla.  

Matkaloitsu 

Matkalle lähtiessä voi pyytää haltijoilta suojelusta matkalleen. Matkaloitsun voi  tehdä myös toiselle ihmiselle. Loitsu luetaan kolmeen kertaan, jotta se olisi  väekkäämpi eli voimakkaampi. 

Siirtymäriitit 

Karhun kansa toimittaa siirtymäriittejä, joita ovat esimerkiksi vihkiminen,  nimenanto ja tuonpuoleiseen saatteleminen. Riittien toimituksessa noudatetaan  perinteitä kunnioittaen asianosaisten, kuten vainajan jättämän hautaustestamentin  tai vihittävän parin, toiveita. 

Yhteiset vuotuisjuhlat 

Kekri 

Kekriä juhlitaan loka-marraskuun vaihteessa. Karhun kansa kokoontuu silloin yhteen  juhlistamaan vuodenvaihdetta, esivanhempia ja tuonilmaisiin lähteneitä läheisiä.  Monet vanhat kekriperinteet ovat säilyneet nykypäiviin saakka joulun aikaan  siirtyneinä. Tällaisia tapoja ovat esimerkiksi runsas syöminen, vainajien  muistaminen ja kekripukkien vierailu.  

Ulos sytytetään pyhä kekrivalkea, jota pidetään yllä juhlallisuuksien ajan.  Juhlatilaan valmistetaan vainajien pöytä, jolle kerätään valokuvia ja  muistoesineitä edesmenneistä sukulaisista ja ystävistä. Vainajille kootaan illan  juhla-aterian ruuista oma lautasellinen, heille esitetään yhdessä Vainajien rukous  ja heitä muistetaan ajatuksin, sanoin ja lauluin. 

Kekrin juhla-aterian tultua tarjolle on sauna varattu vainajille, eikä elävien pidä tänä aikana mennä heitä siellä häiritsemään. Juhlaruokailun aikana paikalle saattaa ilmaantua yksi tai useampi kekripukki vierailulle ja hämmennystä aiheuttamaan.  Kekripukkeja lahjotaan ruualla ja juomalla, jotta he lähtisivät pois tekemättä  tuhoja. Myöhemmin illalla vainajat maanitellaan antimien avulla ulos saunasta,  jotta elävät pääsevät vielä kylpemään.  

Talvennapa 

Talvennapa eli sydäntalvi on vanhan perinteen mukaan keskitalvea merkitsevä päivä  tammikuun puolivälissä, sillä joulukuisesta talvipäivänseisauksesta alkavat viikot  ovat tilastollisesti vuoden kylmintä kautta. Kekrin ja vuoden pimeimpien viikkojen  eli niin sanotun pyhän kuun notkuvat pitopöydät ovat jääneet taakse ja edessä ovat 

pitkät “selkäviikot” talvisine aherruksineen. Samalla talvennapa antaa kuitenkin  lupauksen kevään myötä palaavasta valosta ja lämmöstä sekä edessä odottavasta  uudesta kasvukaudesta.  

Talvennapaa on perinteisesti vietetty eri puolilla hieman eri aikaan. Karhun kansa  ajoittaa sen tammikuun 13. päivään, mutta kuten entisaikoinakin on ollut tapana,  juhlaa vietetään silloin kun se luonnon ja osallistujien arkielämän rytmeihin  parhaiten sopii.  

Talvennavan päärituaali on Suuren Tammen kaato, jonka tarkoituksena on auttaa  Päivätärtä pääsemään voitolle pimeydestä, jotta kesä voi jälleen tulla. Rituaalissa juhlaväki kokoontuu maailmanpuuta edustavan suuren puun juurelle. Hiiltä eli  kytevän tulen väkeä edustava “musta mies” lyö puun kylkeä kalikalla tai kirveen  hamaralla ja muut laulavat Väinämöisen polvenhaava -runon. Paikalta poistuessa  juhlijat ottavat “mustan miehen” lyhdystä tulen, vievät sen sisälle ja pitävät sitä yllä aamuun asti. Matkalla juhlataloon pidetään kovaa ääntä pahojen voimien  karkottamiseksi ja valon paluun juhlistamiseksi.  

Hela 

Myös ukonvakkojen ja toukojuhlan nimellä tunnettu, toukokuussa vietettävä hela on  kasvun ja hedelmällisyyden iloinen juhla. Kevät on sisäisen tulen syttymisen ja  uusien alkujen aikaa, jolloin tehdään sekä konkreettisia että symbolisia kylvötöitä ja pyritään rituaalein varmistamaan tulevan satokauden runsaus.  

Juhlan avaa pyhän tulen sytytys. Helavalkea kuvastaa meissä jokaisessa ja kaikessa  elollisessa heräävää hehkuvaa väkeä, joka karkottaa pimeän vuodenajan kalman ja  kuihtumisen voimat. Tulta voidaan pitää yllä läpi yön, ja juhlakansa kokoontuu  mielensä mukaan sen ääreen laulamaan, seurustelemaan ja yleiseen ilonpitoon,  kuitenkin pyhän tulen asemaa kunnioittaen.  

Vesirituaali järjestetään järven tai muun vesistön rannalla, mikäli vain  mahdollista. Toimituksessa pyydetään Ukolta suosiollisia säitä ja tuodaan yhteen  taivaan ja maan väet, jotta maan antimet olisivat tulevana kesänä ja syksynä  runsaat. 

Kylvöonnea pyydetään myös Pellervoisen herätys -rituaalissa, jossa talven läpi  uinunut hedelmällisyyden haltija Sampsa Pellervoinen (tunnettu myös nimellä  Pellonpekko tai Pekko) herätetään kastelemaan kasveja ja hedelmöittämään peltoja.  Yksi tai useampi rituaaliin osallistujista edustaa nukkuvaa Sampsaa, jonka  juhlakansan vuorolauluna laulama Pellervoisen herätys ja tehtävään nimetyn  “kesälapsen” leyhyttelemät lehvät lopulta saavat havahtumaan.  

Herätyksen jälkeen esitetään Kylväjän sanat, joilla pyydetään mantereen alaisia  jumalia herättämään maa ja taivaanjumalia hedelmöittämään se. Tämän jälkeen  juhlijat antavat Pellervoiselle ja apuun kutsutuille jumalille lahjoja sekä  kierrättävät keskuudessaan toukoleipää ja yhteistä oluttuoppia, joiden kautta  halukkaat voivat saada osansa toimituksen nostattamasta väestä myös konkreettisella tasolla. 

Karhunpäivä 

Heinäkuun puolivälissä vietettävä karhunpäivä sijoittuu kylvön ja sadonkorjuun  väliseen aikaan. Menneinä aikoina metsän ja vesien antimet ovat tällöin olleet 

tärkeä ravinnonlähde. Karhunpäivän juhlassa huomiomme kääntyykin metsäluontoon ja  sen moniin jumaliin ja henkiin. Kunniapaikalla on myyttinen kantavanhempamme Karhu. Juhlan rituaaleissa uudistamme yhteytemme Karhuun, kunnioitamme sitä ja muita  metsän henkivoimia ja anomme näiden suojelusta luonnossa liikkuville. 

Karhujuhlan aluksi toimitetaan Metsän lepytys -rituaali. Osallistujat suojataan  mahdollisia vaaroja ja metsänpeittoon joutumista vastaan juhlapaikan pihamaan  reunamilla, minkä jälkeen siirrytään hiljaisena kulkueena metsään varsinaiselle  rituaalipaikalle antamaan metsän väelle lahjoja. Vuorolauluna laulettavassa Metsän  lepytys -laulussa vakuutamme kunnioittavamme metsän omaa järjestystä ja rauhaa  luonnossa liikkuessamme ja pyydämme marja-, sieni- ja pyyntionnea vastalahjaksi  tuomistamme antimista.  

Juhlan päärituaali on Karhun synty, joka toimitetaan tarkoitukseen sopivalla  luonnonpaikalla juhlatilan läheisyydessä. Seremoniassa lauletaan vuorolauluna  Karhun syntyperästä kertova myyttiruno ja annetaan mesikämmenelle yhteisiä ja  henkilökohtaisia lahjoja. Juhlan päätteeksi esitetään vielä tavallisen matkaloitsun lisäksi Ohtosen jäähyväiset, jolla saattelemme Karhun keskuudestamme jälleen omille teilleen.  

3. Jäsenet  

Yhdyskuntaan jäseneksi voi liittyä jokainen 15 vuotta täyttänyt henkilö, joka tunnustaa yhdyskunnan uskoa ja hyväksyy sen säännöt. 

Jäsenet hyväksyy yksinkertaisella enemmistöllä yhdyskunnan hallitus hakijan kanssa käydyn keskustelun perusteella. 

Monijumalaisena uskontokuntana emme katso tarpeelliseksi ottaa kantaa muiden  uskontojen totuuteen. Emme käännytä. Jäsen voi halutessaan kuulua myös yhteen tai  useampaan muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan, mikäli sen tai niiden säännöt sen  sallivat. 

4. Jäsenen eroaminen ja erottaminen  

Jäsenellä on oikeus erota yhdyskunnasta ilmoittamalla siitä kirjallisesti hallitukselle tai sen puheenjohtajalle taikka ilmoittamalla erosta yhdyskunnan kokouksessa merkittäväksi pöytäkirjaan. 

Hallitus voi erottaa jäsenen yhdyskunnasta, mikäli hän on menettelyllään yhdyskunnassa tai sen ulkopuolella huomattavasti vahingoittanut yhdyskuntaa tai sen toimintaa tai hänen uskonsa ei enää katsota vastaavan yhdyskunnan uskoa. 

5. Jäsenmaksut ja kulujen korvaaminen  

Yhdyskunta ei peri jäseniltä liittymismaksua eikä vuotuista jäsenmaksua. Yhdyskunta voi ottaa vastaan vapaaehtoisia lahjoituksia ja testamentteja. Yhdyskunta toimii vapaaehtoispohjalta eikä palkkaa työntekijöitä. Tarvittaessa yhdyskunta korvaa toiminnasta aiheutuvia kuluja. 

6. Hallitus

Yhdyskunnan asioita hoitaa hallitus, jonka sääntömääräinen jäsenkokous valitsee  kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Hallituksen toimikausi on sääntömääräisten  jäsenkokousten välinen aika. 

Hallitukseen kuuluvat jäsenkokouksessa valitut puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja  3 muuta varsinaista jäsentä sekä 1–4 varajäsentä. Puheenjohtajana voi toimia sama  henkilö enintään kaksi peräkkäistä toimikautta. 

Hallitus valitsee keskuudestaan sihteerin, rahastonhoitajan ja jäsensihteerin sekä  ottaa keskuudestaan tai ulkopuoleltaan muut tarvittavat toimihenkilöt. Hallitus  kokoontuu puheenjohtajan tai hänen estyneenä ollessaan varapuheenjohtajan kutsusta, kun he katsovat siihen olevan aihetta tai kun vähintään puolet hallituksen  jäsenistä sitä vaativat. Kokoukset ovat avoimia, ellei perustellusta syystä toisin  määrätä. 

Hallitus on päätösvaltainen, kun vähintään puolet sen jäsenistä, puheenjohtaja tai  varapuheenjohtaja mukaan luettuna on läsnä. Äänestykset ratkaistaan  yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Äänten mennessä tasan ratkaisee  puheenjohtajan ääni, vaaleissa kuitenkin arpa. 

7. Yhdyskunnan nimen kirjoittaminen 

Yhdyskunnan nimen kirjoittaa hallituksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, tai kuka hyvänsä muu hallituksen keskuudestaan valtuuttama henkilö tai henkilöt. 

8. Tilikausi ja toiminnantarkastus 

Yhdyskunnan tilikausi on yksi kalenterivuosi. Tilinpäätös tarvittavine asiakirjoineen ja hallituksen vuosikertomus on annettava toiminnantarkastajille  viimeistään kuukautta ennen sääntömääräistä jäsenkokousta. Toiminnantarkastajien  tulee antaa kirjallinen lausuntonsa viimeistään kaksi viikkoa ennen sääntömääräistä jäsenkokousta hallitukselle. 

9. Yhdyskunnan kokoukset 

Yhdyskunnan ylin päättävä elin on jäsenkokous. 

Yhdyskunnan kokoukseen voidaan osallistua hallituksen tai yhdyskunnan kokouksen  niin päättäessä myös postitse taikka tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen  apuvälineen avulla kokouksen aikana tai ennen kokousta. Jäsenet voivat halutessaan  luovuttaa äänivaltansa kirjallisella valtakirjalla kokoukseen osallistuvalle  jäsenelle. 

Yhdyskunnan jäsenkokous pidetään joka toinen vuosi hallituksen määräämänä päivänä touko-syyskuussa. 

Ylimääräinen kokous pidetään, kun yhdyskunnan kokous niin päättää tai kun hallitus katsoo siihen olevan aihetta tai kun vähintään kymmenesosa (1/10) yhdyskunnan äänioikeutetuista jäsenistä sitä hallitukselta erityisesti ilmoitettua  asiaa varten kirjallisesti vaatii. Hallituksen tulee kutsua koolle ylimääräinen  jäsenkokous 60 päivän kuluessa ja kokous on pidettävä neljän kuukauden kuluessa  siitä, kun vaatimus sen pitämisestä on esitetty hallitukselle.

Yhdyskunnan kokouksissa on jokaisella jäsenellä yksi ääni. Yhdyskunnan kokouksen  päätökseksi tulee, ellei säännöissä ole toisin määrätty, se mielipide, jota on  kannattanut yli puolet annetuista äänistä. Äänten mennessä tasan ratkaisee  kokouksen puheenjohtajan ääni, vaaleissa kuitenkin arpa. 

10. Yhdyskunnan kokousten koollekutsuminen  

Hallituksen on kutsuttava yhdyskunnan kokoukset koolle vähintään neljätoista  vuorokautta ennen kokousta jäsenille postitetuilla kirjeillä, sähköposteilla tai  tekstiviesteillä. Kokoukset ovat avoimia, ellei perustellusta syystä toisin  määrätä. 

11. Yhdyskunnan kokous  

Yhdyskunnan sääntömääräisessä kokouksessa käsitellään seuraavat asiat: 

1. kokouksen avaus 

2. valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja  tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa 

3. todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus 

4. hyväksytään kokouksen työjärjestys 

5. esitetään tilinpäätökset, toimintakertomus ja toiminnantarkastajien lausunto 6. päätetään tilinpäätösten vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä  hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille 

7. vahvistetaan toimintasuunnitelma sekä tulo- ja menoarvio 

8. valitaan hallituksen puheenjohtaja ja muut jäsenet 

9. valitaan toiminnantarkastaja ja varatoiminnantarkastaja 

10. käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat 

11. kokouksen päättäminen 

Mikäli yhdyskunnan jäsen haluaa saada jonkin asian yhdyskunnan kokouksen  käsiteltäväksi, on hänen ilmoitettava siitä kirjallisesti hallitukselle niin  hyvissä ajoin, että asia voidaan sisällyttää kokouskutsuun. 

12. Sääntöjen muuttaminen ja yhdyskunnan purkaminen 

Päätös sääntöjen muuttamisesta tai yhdyskunnan purkamisesta edellyttää ehdotettujen sääntömuutosten tai yhdyskunnan purkamisen käsittelyä kahdessa peräkkäisessä  jäsenkokouksessa. Toisen kokouksista on oltava sääntömääräinen jäsenkokous.  Kokousten välillä on oltava vähintään 60 päivää. 

Ehdotetut sääntömuutokset tai yhdyskunnan purku hyväksytään, jos molemmissa  kokouksissa vähintään 2/3 jäsenistä äänestää ehdotettujen sääntömuutosten tai  yhdyskunnan purkamisen puolesta. Kokouskutsuissa on mainittava sääntöjen  muuttamisesta tai yhdyskunnan purkamisesta. Yhdyskunnan purkautuessa lahjoitetaan yhdyskunnan varat yleishyödylliselle  toimijalle, yhdyskunnan purkamisesta päättävien kokousten parhaaksi katsomalla  tavalla.