Kategoria: Yleinen

Hela 23.-25.52025 Parkanossa

25.3.2025

Mannun eukko, maan emäntä,
Pane turve tunkemahan,
Maa väkevä vääntämähän!
Ei maa voimoa uuvu,
Eikä nurmi einehiä,
Kuin lie armo antajista,
Lupa luonnon tyttäristä.

SKVR II, 1036

Karhun kansan Hela järjestetään Parkanossa pe-su 23.-25.5.2025.

Hela-juhla on keväinen kasvun ja hedelmällisyyden juhla, jossa vahvistamme elinvoimaa, rakkautta, intohimoa ja luovaa tulta. Kevät on uusien versojen nousemisen ja sisäisen tulen syttymisen aikaa. Vuotuisjuhlassamme palava helavalkea kuvastaa sitä hedelmällisyyden hehkua, joka päivien yhä pidentyessä valtaa kaiken elävän ja koko luonnon. Helavalkean ja meidän jokaisen elämän liekki ajaa loitolle menneen talven kylmyyden, kalman ja kuihtumisen. Valo ja väki yhdistää meidät toisiimme ja ympäröivän luonnon sykkeeseen.

Juhlapaikasta

Juhlapaikkana on leirikeskus, josta löytyy päärakennukselta laitoskeittiö, suihku, sisä-WC:t, iso sali sekä nukkumapaikat sängyissä muutaman hengen huoneissa. Sauna löytyy järven rannasta ja nuotiopaikka saunan vierestä. Leirikeskuksessa on inva-wc ja tarvittaessa järjestämme 1. kerroksen makuupaikan sitä tarvitseville, mutta leirikeskus ei ole esteetön. Ulko-ovella on kynnykset, majoitustilat ovat ahtaat pyörätuolilla kulkea ja saunalla on portaita. Saunalle on epätasainen hiekkatie, mutta tarvittaessa olemme vapaaehtoisvoimin kuljettaneet juhlijoita autolla saunalle.

Parkanoon pääsee julkisilla yhteyksillä, ja kyytejä junalta tai bussilta juhlapaikalle voi kysellä myöhemmin avattavan kyytilistan avulla.

Ilmoittautuminen ja maksaminen

Ilmoittautuminen juhlaan tapahtuu lomakkeella osoitteessa:

https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLSeMYavx3qRyJOOiat_AQhktdEqUlOVopv9bcQ984FCBUzv63Q/viewform

Juhlassa on tilaa 50 juhlapaikalla majoittuvalle osallistujalle ja 5 päiväkävijälle. Paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Osallistujamäärän täytyttyä on kuitenkin vielä mahdollista ilmoittautua varasijalle.

Viimeinen ilmoittautumispäivä on 30.4.2025.

Juhlan hinta jäsenille: 20 €/koko juhla ja 10 €/päiväkävijä.
Juhlan hinta on ei-jäsenille: 25 €/koko juhla ja 15 €/päiväkävijä.
Alaikäiset: yli 15v 25 €; 7-15v 15 €; alle 7v 0 € ja 10 € päiväkävijältä

Ruokailu yli 15v 30 €; 7-15v 10 €; alle 7v 0 €; eläkeläiset, työttömät, opiskelijat tai pienituloiset 25 €. Olethan yhteydessä erillisistä maksujärjestelyistä matalalla kynnyksellä järjestäjiin.

Hinnat ja lisätiedot löytyvät myös ilmoittautumislomakkeen alusta. Tässä juhlassa on jäsenkokouksen vuoksi jäsenille alempi hinta.

Huomioithan, että vasta juhlamaksun maksaminen varmistaa paikkasi, ja vain eräpäivänä tilillä näkyvät maksut huomioidaan, ellei kanssasi ole sovittu erityisjärjestelyistä. Jos siis eräpäivä tuottaa ongelmia, tai tarvitset muuten apua maksujärjestelyiden kanssa, ota rohkeasti yhteyttä järjestäjiin ja sovitaan asia erikseen.

Ilmoittautuminen on sitova siten, että jo maksettua juhlamaksua ei palauteta, mikäli peruneen osallistujan tilalle ei saada uutta. Ilmoitathan välittömästi, mikäli et pääsekään juhlapaikalle, jotta jonossa olevat saavat mahdollisuuden osallistua!

Jos sinulla on kysyttävää ilmoittautumisesta, kuljetuksista tai mistä tahansa muuhun juhlaan liittyvästä, voi olla järjestäjiin yhteydessä sähköpostitse osoitteessa milja.mattinen@gmail.com.

Noudatamme Karhun kansan juhlissa turvallisemman tilan periaatteita.

Tervetuloa juhlaan!

Talvennapa 2025 Ilomantsissa

6.1.2025

Tämän vuoden Talvennapaa vietetään 24. – 26. tammikuuta, Ilomantsissa, Pohjois-Karjalassa.

Levolle ja rauhalle varatut vuoden pimeimmät viikot pyhine toimituksineen ja vuotuisjuhlineen ovat Talvennavan aikaan jäämässä taakse. On keskitalven aika, jolloin talven selkä taittuu ja karhun sanotaan kääntävän kylkeään talvipesässään. Edessä päin ovat lähestyvä kevät ja lisääntyvä valo, sekä työntäyteiset lopputalven selkäviikot.

Talvennapaa vietetään yhdessäolon, hyvän ruoan, yhteisten rituaalien, sekä saunomisen merkeissä. Juhlan kohokohtia ovat mm. Suuren Tammen rituaalinen kaato, valon tuominen juhlatupaan, sekä yhteinen pitoateria.

Talvennapaa vietetään tänä vuonna Pohjois-Karjalassa, Ilomantsissa. Juhlapaikkana on Pogostanvaaralla (nyk. Pappilanvaara) sijaitseva Villa Haltia, noin 200 vuotta vanha kappalaisen asuinkartano. Juhlapaikka ei valitettavasti ole esteetön, sillä ulkona on muutama rappunen porstuaan, ja sisätiloissa mm. wc:n kohdalla kynnys. Tarvittaessa kuitenkin autamme liikkumisrajoitteisia.

Villa Haltiaan mahtuu noin 14 yöpyvää vierasta. Tämän lisäksi pääjärjestäjän talolla Möhkön kylässä 25 km päässä on asukkaiden lisäksi tilaa noin yhdeksälle, autoilla kulkevalle henkilölle. Lisäksi pääjärjestäjän apuna toimivan henkilön kodissa noin 3 km päässä olevassa kaksiossa on tilaa 5 majoittujalle. Kaiken kaikkiaan juhlaväkeä mahtuisi Ilomantsiin yöpymään siis noin 28 vierasta, mutta Villa Haltian keittiö- ja ruokailukapasiteetti rajoittaa osallistujamäärän reilusti pienemmäksi. Toki omat eväät, sekä muut mahdolliset erikoisjärjestelyt voivat vaikuttaa tilanteeseen. (Aiheesta voi keskustella mm. Karhun kansan Discord-palvelimella, ”Talvennapa 2025” kanavalla.)
Omat lakanat ja pussilakanat ja tyynyliinat on hyvä jokaisen tuoda mukanaan.

Ilomantsiin pääsee paitsi henkilöautolla, myös julkisilla esim. Joensuun linja-autoasemalta, joka sijaitsee aivan rautatieaseman vieressä. Linja-autovuoroja Joensuusta Ilomantsiin on 24. pv tammikuuta (perjantaina) kaikkiaan neljä. Joensuuhun pääsee helposti joko junalla tai linja-autolla. Lisätietoja saa Matkahuollon ja VR:n sivuilta sekä sovelluksista.
Mahdollisista yhteiskyydeistä kannattaa sopia ajoissa.

Kuten kaikissa vuotuisjuhlissamme, myös Talvennavassa pätevät turvallisemman tilan periaatteet. Talvennapa on myös lapsiystävällinen juhla. Alkoholin vastuullinen käyttö on sallittu (esim. sauna- ja ruokajuomana), vahva humaltuminen ei.
Talvennavan tarkempi ohjelma kuvataan osallistujille myöhemmin lähetettävässä juhlakirjeessä.

Juhlan hinta on 25 € per aikuinen. Lapset voivat osallistua vanhemman tai huoltajan seurassa: 7-14 vuotiaat 10 € per hlö, alle kouluikäiset lapset ilmaiseksi. Osallistumismaksu kattaa majoituksen ja juhlan ohjelman. Ruokamaksu on 15 €, sisältäen lauantain ja sunnuntain aamupalat, sekä lauantain juhlaruoan. Vieraat vastaavat perjantain ja lauantain iltapalasta, sekä lauantain lounaasta itse. S-Market ja K-Market sijaitsevat noin 1 km päässä juhlapaikasta, joten eväiden ja ruokien hankkiminen viikonlopun aikana on helppoa.
Alle 15-vuotiaat maksavat ruoasta 10 €. Alle kouluikäisille ruokailu on maksuton. Vapaaehtoiseen yhteisruokailuun ilmoittaudutaan tapahtumaan ilmoittautumisen yhteydessä.

Ilmoittautuminen Talvennapaan tapahtuu lomakkeen kautta: forms.gle/LKnvZHprWUKYCq3s7

Mikäli et halua, että tietojasi säilytetään ja käsitellään Google Forms -pilvipalvelussa (josta ne poistetaan tapahtuman jälkeen), voit myös ilmoittautua sähköpostitse lähettämällä lomakkeessa kysyttyä vastaavat tiedot osoitteeseen ainorau@gmail.com.

Mukaan mahtuu 18 ensimmäiseksi ilmoittautunutta. Huomioithan, että vasta juhlamaksun maksaminen varmistaa paikkasi, ja vain eräpäivänä (20.1.) tilillä näkyvät maksut huomioidaan ellei kanssasi ole sovittu erityisjärjestelyistä. Jos siis eräpäivä tuottaa ongelmia, tai tarvitset muuten apua maksujärjestelyiden kanssa, ota rohkeasti yhteyttä järjestäjiin.
Ilmoittautuminen on sitova siten, että jo maksettua juhlamaksua ei palauteta, mikäli peruneen osallistujan tilalle ei saada uutta. Ilmoitathan välittömästi, mikäli et pääsekään juhlapaikalle, jotta jonossa olevat saavat mahdollisuuden osallistua!

Huomaathan, että Facebook-tapahtumassa osallistujaksi itsensä merkitseminen ei ole ilmoittautuminen.

Jos sinulla on kysyttävää ilmoittautumisesta, kuljetuksista tai mistä tahansa muuhun juhlaan liittyvästä, voi olla järjestäjiin yhteydessä sähköpostitse osoitteessa ainorau@gmail.com.

Lämpimästi tervetuloa!

Kekri 1.-3.11.2024 Parkanossa

17.10.2024

Ilmoittautuminen on auki torstaille 31.10. asti, mutta jos haluat osallistua juhlaruokailuun, ilmoittaudu viimeistään tiistaina 29.10. Juhlamaksu olisi suotavaa maksaa heti ilmoittautumisen jälkeen (ohjeet ovat juhlakirjeessä). Jos maksamisen kanssa on ongelmia tai kysymyksiä, ole rohkeasti yhteydessä juhlatiimiin!

***

Auta minua,
taattoseni Tuonelasta,
maamoseni maaemästä,
kaikki suuret sukukunnat, 
heleät heimokunnat, 
kalliit syntyiset!

Muista minua, 
taattoseni Tuonelasta 
maamoseni maaemästä, 
kaikki suuret sukukunnat, 
heleät heimokunnat, 
yhdeksästä polvesta
yhdeksänteen polveen,
muistetut ja muistamattomat, 
tiedetyt ja tietämättömät, 
kaikki minua auttavat ja rakastavat,
päästävät ja pelastavat! 

Kekriä juhlitaan loka-marraskuun vaihteessa. Karhun kansa kokoontuu silloin yhteen juhlistamaan vuodenvaihdetta, esivanhempia ja tuonilmaisiin lähteneitä läheisiä. Monet vanhat kekriperinteet ovat säilyneet nykypäiviin saakka joulun aikaan siirtyneinä. Tällaisia tapoja ovat esimerkiksi runsas syöminen, vainajien muistaminen ja kekripukkien vierailu.
Ulos sytytetään pyhä kekrivalkea, jota pidetään yllä juhlallisuuksien ajan. Juhlatilaan valmistetaan vainajien pöytä, jolle kerätään valokuvia ja muistoesineitä edesmenneistä sukulaisista ja ystävistä. Vainajille kootaan illan juhla-aterian ruuista oma lautasellinen, heille esitetään yhdessä Vainajien rukous ja heitä muistetaan ajatuksin, sanoin ja lauluin.

Kekrin juhla-aterian tultua tarjolle on sauna varattu vainajille, eikä elävien pidä tänä aikana mennä heitä siellä häiritsemään. Juhlaruokailun aikana paikalle saattaa ilmaantua yksi tai useampi kekripukki vierailulle ja hämmennystä aiheuttamaan. Kekripukkeja lahjotaan ruualla ja juomalla, jotta he lähtisivät pois tekemättä tuhoja. Myöhemmin illalla vainajat maanitellaan antimien avulla ulos saunasta, jotta elävät pääsevät vielä kylpemään.

Ilmoittautuminen juhlaan tapahtuu allaolevan linkin kautta. Luethan ohjeet huolellisesti!

https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLSeP0DAuI9ZcdkVGaadX2MhOphYbF-roSvctK4YciPTPwtBFFw/viewform

Karhunpäivä 2024 ilmoittautuminen nyt auki!

18.5.2024

Hei kaikki!

Karhunpäivä 2024 -vuotuisjuhlaa vietetään Sievissä 10. – 14. heinäkuuta. Juhliin voi ilmoittautua alla olevan linkin kautta:

https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLSemEQYYK08pA7mkqmgRo5sR9384rsOIBeU-S0ov5CF4VAYbeg/viewform?usp=sf_link

Kattavan INFO-kirjeen Karhunpäivä 2024 -juhlista löydät täältä.

Voit ilmoittautua Karhunpäiville vaikka et olisikaan yhdyskunnan jäsen. Ainoa edellytys on kiinnostus kotoperäiseen esikristilliseen uskomusperinteeseemme.

TERVETULOA!

Jäsenen kirjasuositus: Pohjolan noituus

28.3.2024

Pohjolan noituus: magian historia Pohjoismaissa on kirjoittanut uskontotieteilijä ja filosofian tohtori Karolina Kouvola, jonka aikaisempia teoksia ovat esimerkiksi Pohjolan jumalattaret ja Helsingin henget. Tämän kirjan kustantamo on Atena (atena.fi).

”Yksi kirja ei voi vastata kaikkiin kysymyksiin, mutta pyrin tarjoamaan mahdollisimman kattavan kuvan magiasta, taikuudesta ja noituudesta Pohjoismaissa rautakaudelta nykyajan kynnykselle,” Kouvola kirjoittaa esipuheessaan. Hän on taidokkasti onnistunut tiivistämään tämän aihealueen niin, että kirja on yllättävän ohut: vain 192 sivua liitteineen päivineen. Kouvola myös kannustaa lukijoita hyödyntämään kirjan lähdeviitteitä jos he haluavat löytää lisälukemista.

Kirja alkaa esipuheella ja johdannolla siitä, mitä magia oikeastaan on, mihin sitä käytettiin, ketkä ovat sitä käyttäneet, sekä miten erilaiset uskontoperinteet ovat törmänneet – toisinaan rakentavasti, toisinaan tuhoavasti. Kouvola tuo myös esille esimerkiksi sen, miten saamelaisia on toiseutettu ja eksotisoitu historian saatossa, mutta hän ei ulkopuolisena käsittele saamelaisten uskontoa tai uskomushistoriaa.

”Sana noaidi löytyy kaikista saamelaiskielistä sekä joistakin muistakin suomalaisugrilaisista kielistä, kuten suomesta muodossa noita ja virossa muodossa noid. On arveltu, että kantasana nojta olisi suomalaisugrilaista juurta,” Kouvola kertoo sanan historiasta.

Siirrymme noituuden yleiskatsauksesta raudakaudelle, jossa Kouvola käsittelee muun muassa viikinkien moninaisia magianharjoittamisen tapoja ja perinteitä; sekä kertoo lyhyesti rautakauden magiasta nykyisen Suomen alueella, josta saatu tieto perustuu paljolti arkeologisiin löytöihin ja tutkijoiden tulkintoihin.

”Rautakautta tarkastaeltaessa on hyvä pitää mielessä, että nykyisen Suomen alueella asunut väestöryhmä ei puhunut kielenään nykysuomea. Suomenlahden rannikkoalueilla on asunut germaanisia kieliä ja itämerensuomea puhuneita ihmisiä, kun taas syvemmällä nykyisen Suomen alueella puhuttiin saamelaiskielten edeltäjiä,” Kouvola muistuttaa.

Raudakaudelta jatkamme matkaa keskiaikaan ja katsomme miten noituus on näkynyt käräjätuvissa. Jälkimmäisestä aiheesta Kouvola kirjoittaa kattavasti ja tuo esille miten noituusoikeudenkäynnit erosivat Pohjoismaissa muuhun Eurooppaan verrattuna.

”… Aikaisemmat arviot miljoonista vuosien 1450-1750 välillä [Euroopassa] noituussyytösten kohteeksi joutuneista ovat olleet reilusti yläkanttiin mitoitettuja,” Kouvola mainitsee. Syytettyjen ihmisten määrän arvioidaan nykyisin olevan noin 200 000. Ruotsissa ja Suomessa noituusoikeudenkäyntejä käytiin pääasiassa 1600-luvulla.

Kouvola käsittelee lopuksi taikuutta Suomen ja Karjalan alueella esimodernilla ajalla. Hän kertoo muun muassa heidän maailmankuvastaan, miten taikoja tehtiin, mitä luonto ja väki ovat, sekä tietenkin tietäjistä ja heidän loitsuistaan,

Mielestäni Kouvola kirjoittaa kattavasti, selkeästi, sekä neutraalisti. Teos kannattaa lukea rauhassa jotta ehtii sisäistämään annetun tiedon eikä tule informaatioähkyä.

Sanoisin, että kirja on oikein erinomainen yleiskatsaus näinkin laajaan aiheeseen – vaikka onkin lyhyt niin se saavuttaa tavoitteensa ja tarkoituksensa – ja voin suositella sitä muillekin aihepiiristä kiinnostuneille. Kirjallisuutta riittää kahdeksan sivua teoksen lopussa, eli lisälukeminen ei todellakaan lopu kesken jos haluaa syventyä aiheeseen.

Mukavaa keväänalkua kaikille,
Karhukainen ”Hukka”

Astuvansalmen kalliomaalaukset

27.2.2024
Astuvansalmen hirvet, toisella sydän on maalattu keskelle eläintä

Yksi ikimuistoisimpia kokemuksia joita minulla on ollut hengellisellä polullani, oli Astuvansalmen kalliomaalauksilla vierailu. Jo matkan päästä tunsin, miten jokin muuttui – alkoi kihelmöimään iholla, ja tämä on itselleni varma merkki siitä, että lähestyin väekästä (”energistä”, voimakasta, pyhää) paikkaa.

Kaartuva kallionseinä on suojannut maalauksia

Maalauksien näkeminen oli pysäyttävää. Paitsi että nämä maalaukset ovat uskomattoman arvokkaita mm. ikänsä vuoksi, on tämä paikka myös mitä todennäköisimmin ollut hengellisesti tärkeä alue.
Astuvansalmen kallio myös näyttää kasvoilta jos katsoo sitä vesiltä, itse en valitettavasti tätä nähnyt sillä olin autolla liikenteessä.
Minusta tuntui, että kalliomaalausten läheisyyteen oli kerääntynyt paljon väekästä voimaa, joka ikään kuin väreili ilmassa.

Sarvipäinen ihminen – noita?

Tämänähetkisen tietämyksen mukaan ne ihmiset, jotka ovat nämä maalaukset tehneet, eivät olleet samaa kansaa nykysuomalaisten kanssa, vaan ”me” olemme saapuneet myöhemmin tälle alueelle – tosin vaihtelevia näkemyksiä arkeologian ym. tieteenaloilla on.
Ajoitusten mukaan Astuvansalmen maalaukset on tehty 6000–4200 vuotta sitten (Jussila 1999).

Se, mikä on jäänyt mieleeni vahvimpana kokemuksena tässä upeassa paikassa oli kämmenen kuva kallionseinämässä.

Kämmenen kuva, ihmisyyden ydin

Vaikka minulla ei välttämättä ole minkäänlaista veri- tai geenisidettä niihin ihmisiin, jotka ova tehneet nämä maalaukset, tunsin syvää yhteyttä kämmenen kuvaan – kuin joku menneestä olisi sen kautta sanonut:
”Olin täällä, olin olemassa!”

Siinä oli jotain niin inhimillistä, jotain niin arkista – jotain niin pyhää.

Alkaa itkettää (hyvällä tavalla) kun vain muistelen kokemusta!

Hiljennyin maalauksien luokse pitkäksi aikaa, ihan vain katsomaan, ihmettelemään ja pohtimaan. Ajattelin aikaa, ihmisyyttä, mennyttä ja tulevaa, sielunkiertoa ja pyhyyttä.
Lausuin muutamat runot jotka koin tilanteeseen sopiviksi, jätin pienet juoma-antimet parkkipaikan lähellä kasvavan suuren männyn juurelle, ja otin kuvat muistoksi vierailustani.

Jos nyky-Suomen alueen kalliomaalaukset kiinnostavat, suosittelen lämpimästi lukemaan ”Suomen esihistorialliset kalliomaalaukset”, kirjoittanut Ismo Luukkonen.

Oikein mukavaa kevään odotusta!

Tunnelmia kekristä 2023

26.11.2023
Vainajien pöytä täyttyy muistoesineistä ja kuvista kekrinä

Kokoonnuimme yhdessä lokakuisena viikonloppuna juhlistamaan kekriä, josta vanhastaan alkaa uusi sato- ja karjanhoitovuosi; juhlassa muistimme myös esivanhempiamme ja osoitimme kiitollisuutta menneestä vuodesta.

Saimme viikonloppuna nauttia loppusyksyn ruskan väriloistosta sekä kauniista säästä. Ja kuten aina, kiitän kaikkien juhlioiden puolesta keittiönväkeä erinomaisesta ruuasta. Kekripukki kävi myös hakemassa oman osuutensa ruuasta ja juomasta.

Kekripukki

Juhlassa halukkaat saivat osallistua saunarituaaliin, jossa jätimme taakse menneen vuoden taakkoja sekä vahvistimme yhteyttä esivanhempiin.

Lauantai-iltana oli myös mahdollisuus osallistua noitumiseen (rekonstruktoitu itämerensuomalainen ’shamanistinen’ sessio). Noitumisen aikana ja sen jälkeen koettiin paljon tuonpuoleiseen matkanneiden läsnäoloa ja kosketusta. Oli tilaa ja aikaa puhua kuolemasta, kuolleista ja surustaan avoimesti – kirjoittajan mielestä tämä oli hyvin katarttinen kokemus.

Juhlan lopuksi oli hyvä lähteä kotimatkalle matkaloitsun ja auton syntysanojen turvin.

Ensi juhlaan!

Kaunis syysilta, ja joutsenperhe lennossa

Tiedoitus: Kekriin ilmoittautuminen on auki

20.9.2023

Auta minua,
taattoseni Tuonelasta,
maamoseni maaemästä,
kaikki suuret sukukunnat, 
heleät heimokunnat, 
kalliit syntyiset!

Muista minua, 
taattoseni Tuonelasta 
maamoseni maaemästä, 
kaikki suuret sukukunnat, 
heleät heimokunnat, 
yhdeksästä polvesta
yhdeksänteen polveen,
muistetut ja muistamattomat, 
tiedetyt ja tietämättömät, 
kaikki minua auttavat ja rakastavat,
päästävät ja pelastavat! 

Kekriä juhlitaan loka-marraskuun vaihteessa. Karhun kansa kokoontuu silloin yhteen juhlistamaan vuodenvaihdetta, esivanhempia ja tuonilmaisiin lähteneitä läheisiä. Monet vanhat kekriperinteet ovat säilyneet nykypäiviin saakka joulun aikaan siirtyneinä. Tällaisia tapoja ovat esimerkiksi runsas syöminen, vainajien muistaminen ja kekripukkien vierailu.
Ulos sytytetään pyhä kekrivalkea, jota pidetään yllä juhlallisuuksien ajan. Juhlatilaan valmistetaan vainajien pöytä, jolle kerätään valokuvia ja muistoesineitä edesmenneistä sukulaisista ja ystävistä. Vainajille kootaan illan juhla-aterian ruuista oma lautasellinen, heille esitetään yhdessä Vainajien rukous ja heitä muistetaan ajatuksin, sanoin ja lauluin.

Kekrin juhla-aterian tultua tarjolle on sauna varattu vainajille, eikä elävien pidä tänä aikana mennä heitä siellä häiritsemään. Juhlaruokailun aikana paikalle saattaa ilmaantua yksi tai useampi kekripukki vierailulle ja hämmennystä aiheuttamaan. Kekripukkeja lahjotaan ruualla ja juomalla, jotta he lähtisivät pois tekemättä tuhoja. Myöhemmin illalla vainajat maanitellaan antimien avulla ulos saunasta, jotta elävät pääsevät vielä kylpemään.

Tämän vuoden Kekri juhlitaan Parkanossa, Vahojärven leirikeskuksessa.

Juhlaan mahtuu yhteensä 50 henkilöä ja juhla täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä.

Juhlamaksu on 25€ yli 15-vuotiailta, 15€ 7-14 -vuotiailta ja päiväkävijöiltä 10€. Alle kouluikäiset siis juhlivat maksutta.
Erillinen ruokamaksu on 25€ yli 15-vuotiailta, 15€ 7-14 -vuotiailta ja 10€ päiväkävijältä. Maksuohjeet saat sähköpostitse ja maksun eräpäivä on 13.10..
Mikäli maksun maksamisessa on hankaluuksia, älä pelkää ottaa yhteyttä juhlanjärjestäjiin. 

https://forms.gle/fvGTa5VDK2GwVMsz7

Veen viljoja pyytäissäni

16.8.2023

Keväällä ennen ensimmäistä verkonlaskua, varmistan saaliin saannin rituaalilla. Kuten metsästäessänikin, osoitan kalastamiseen liittyvälläkin rituaalilla, etten ole sen parempi tai pahempi kuin muutkaan luomakunnan eläjät. Suhtaudun veteen, veden haltijoihin ja kaikkiin sen eläjiin nöyrällä kunnioituksella. Osoitan pyytäväni, enkä riistäväni kalaa veden väeltä.

Yksi tapani on keväällä rantojen sulina ollessa kahlata eräässä lahdessa veden varassa kasvavan tervalepän äärelle. Lepän äärellä jätän antimiksi hopeasta vuoltuja siluja veden väelle.

Toinen tapani on ennen verkonlaskua pudottaa veneen reunan yli hopeasta vuoltuja siluja syvänteeseen, johon ensimmäinen verkko tullaan laskemaan. Antimiksi hopean sijasta käytän myös viinatilkkaa järviveteen valuttamalla, tai upotan kolme itse tekemääni punaisella langalla toisiinsa sidottua tuohisormusta kivipainolla järven pohjaan.

Molemmissa tapauksissa esitän lyylien, eli antimien jättämisen jälkeen seuraavan luvun joko laulaen tai lausuen:

Vellamo ve’en emäntä,
Ahti aaltojen isäntä.
Anna miulle ahvenia,
pitkäpiikkiselkäsiä.
Muikkuja hopeaisia.
Veen viljojasi komeita.
Avarasta aitastasi,
alta aaltojen syvien.

Uusin rituaalin joka kevät jäiden lähtiessä tai niiden jo lähdettyä. Tämä on pyyntöni, jota vastaan odotan saavani kalasaalista. Pyyntöni osoitan erityisesti ennen vuoden ensimmäistä verkonlaskua. Pääsääntöisesti pyydän muikkua ja ahventa, mutta tokihan sentään muutkin kalat kelpaavat.

Kevään ensimmäisestä kalasaaliistani lasken kiitokseksi 1-3 kalaa elävinä takaisin veteen. Suurin osa saaliista päätyy ilman muuta ruokapöytään, joista 1-3 ruoaksi valmistettua kalaa jätän saatesanoin pitämyspuun äärelle antimiksi sukuni vainajille. Täten kaikki osapuolet saavat osansa kevään ensimmäisestä kalasaaliistani. Samalla tässä rituaalikokonaisuudessa toteutuu perinteinen saaliin jatkuvuuden varmistaminen. Ajatuksenani on, että ”pyydän ottaakseni vain sen, jonka tarvitsen” ja tunnustan arvostavani ja kunnioittavani saalistani. Olipa saaliin määrä sitten pienempi tai suurempi, se ansaitsee aina kiitollisuuden osoituksen.

Verkkokalastuksen lisäksi pidän myös pilkki- ja onkikalastuksesta. Muistan äitini joskus kertoneen, että ennen vanhaan ongen syöttiin sylkäistiin ja vasta sitten onki laskettiin järveen. Hän kertoi, että kyllä sillä konstilla ainakin ennen kala hyvin onkeen kävi. Kireitä siimoja!

-Hiienlieko