Ukon vakat

Toukokuun loppu kielii ympäristössä näyttävästi alkavasta kesästä. Kevätkylvöt on tehty ja uusi kasvun ja kukoistuksen aikakausi on alkamassa. Tuntuu kuin koko maailma syntyisi uudelleen pitkän ja pimeän talven jälkeen. Kevät on rinnassa ja se tuntuu hellivänä palona syvällä sisimmässä samalla, kun armas aurinko lämmittää talven kalvattamaa ihoa. Ilmassa on Ukon vakkojen tuntua. Harmi vain, etten aina työkiireideni tai sitten vain muiden kiireideni takia pääse ottamaan osaa Karhun kansan järjestämiin Helajuhliin tai toisin sanoen Ukon vakkoihin. Ukon vakat ovat itselleni erityisen tärkeä ja merkityksellinen pyhä, enkä aio jättää sitä noteeraamatta. Kerron teille nyt, kuinka vietän Ukon vakkoja kotonani.

Sauna on pyhitetty ja lämmitetty. Siellä peseytyy pois edellisen talven kylmyys ja pimeän vuodenajan pysähtyneisyys. Kuukausi sitten käymään laitettu kotiolut on valmista ja pienimuotoinen juhla-ateria on valmistettu. Siihen kuuluu keväällä itse kalastettua muikkua, edellisenä talvena pyydettyä riistaa, perunaa, naurista ja muita juureksia, leipää ja tietysti itse valmistettua olutta. Kaikkea tätä ei kuitenkaan ole tarkoitettu vain itselle, vaan osansa juhla-ateriasta saavat myös sukuni vainajat ja ukko Ilmarinen. Tätä varten olen valmistanut tuohiroveen, johon laitan osaset juhla-ateriasta ja tämän lisäksi joukkoon tulee vielä olutmaltaita.

Antimia sisältävän tuohiroveen kannan mukanani pitämyspuun äärelle, jonka rungon ympärille sidon sinisestä, punaisesta ja valkoisesta villalangasta valmistetun nauhan. Esitän tervehdyksen:

Terve maa ja terve vuoret!
Terve ilma, terve veelle!
Terve mettä ja Tapio!
Terve kuuluisa kuningas!
Terve haltiat haossa!
Terve tervehyttäjälle!

Pitämyspuun alla sytytän tulet ja esitän tulen synnyn:

Iski tulta ilman Ukko
Välähytti valkiaista
Kolmella kokon sulalla
Kirjavia käärmehiä

Tuiskahti tulikipuna
Pohjan päästä, päältä päivän
Halki kuuen kirjokannen
Yltä taivosten yheksän

Läpi maan, läpi manalan
Mähkäsi metät ja vuoret
Hiilsi hiiet, poltti portit
Emänniltä kultahapset

Isänniltä partajouhet
Poltti kätkyen pojalta
Liekun tyttösen tyköä
Siitä vierähti vesille

Selvälle meren selälle
Alle aaltojen syvien
Upposi tulikipuna
Vieri virtoihi suvannon

Päivänä koin kolmantena
Neljäntenä ehtosella
Söi tulen sinine siika
Söi lohi punane siian

Lohi luotojen lomassa
Kipunan tuon kuumottaissa
Harmaa hauki piikkihammas
Sata syltä leuan pohjat

Nielasi lohen tulisen
Joutu tuo tulikipuna
Hauen suolen soikuroihi
Suuren veen suen mahoihi

Tuo on vanha Väinämöine
Nenässä utusen niemen
Tuumiivi, ajattelevi
On tuuma tulen varalle

Maan matosia keräili
Tuonen toukkia manalta
Poltti vaskivenhosessa
Rautasessa ruuhessansa

Tuhkan kylvi kynnökselle
Sariolan salmen päähän
Siitä liinoja sikisi
Hampunvarsia vesovi

Siitä vanha Väinämöine
Niitti niemen, työsti liinan
Niistä nuotaksi punovi
Harmaan hauen pyytääksensä

Nuotan sai vetehen viemän
Päivän tuo veti ja toisen
Koko päivän kolmannenkin
Ei nuotassa tyhjän täyttä

Hauki harman alta nousi
Tulensyöjä veen syvistä
Siitä vanha Väinämöine
Miekan huotrasta hapusi

Viilsi hauen vattan halki
Saatii suolesta soroset
Ottipa kerän kätehen
On siinä sinikeräne

Halkasi sinikeräsen
On siinä punakeräne
Halkasi punakeräsen
On pyhä tuli pivossa

Kun nuotio roihuaa, lausun saatesanat asettaessani antimilla täytetyn tuohiroveen tuleen ja valelen olutta pitämyspuun rungolle:

Terve tän maan haltialle.
Terve menneet miun sukuni.
Terve Ukko taivahinen.
Täs osaksenne on lyylit.

Näin sukuni vainajat ja Ukko saavat osansa juhla-ateriasta antimikseen. Esitän vapaamuotoisesti toiveeni vainajille ja lausun sanat Ukolle:

Oi Ukko ylinen vaari
Ilmojen isä ikuinen
Vakkaan antimet valittu
Vanhan taivaisen varaksi

Oi Ukko ylinen vaari
Ilmojen isä ikuinen
Pilvilinnojen pitäjä
Hattaroitten hallitsija

Nosta pilvi luotehesta
Toinen kohti koillisesta
Syrjin yhtehen syseä
Lomatusten loukahuta

Saattele sateita meille
Kostuttele maat ja mannut
Että viljat virkoaisi
Sato kallis sais sateita

Pirottele pilvistäsi
Orahille kasvaville
Anna maillesi makua
Pelloillesi pehmitystä

Ukon maljan nyt myö juomme
Nostetaan ylös pikarit
Kohotellaan kolpakoita
Juhlitaan Ukon pitoja

Nyt juon Ukon maljan ja hiljennyn hetkeksi. Edessäni on kulho, jossa on järvestä nostamaani vettä. Otan kulhosta vettä oikeaan kouraani ja heitän sitä ilmaan. Kuin sateena se laskeutuu pitämyspuun rungolle, sihahtaen tuleen ja päälleni. Kumarran pitämyspuulle päin kolme kertaa ja istahdan tulille. Aloitan juhla-aterian syömisen nyt itse. Siinä istuessani tunnen olevani maailman keskipisteenä. Mielessäni ja sydämessäni ovat edesmenneet sukulaiseni ja samalla tunnen toiveikkuutta alkavan kesän edessä. Kaikkialla ympärillä on aistittavissa uudelleen syntyminen, valo, viljavuus, alkava kasvu ja kukoistus, joka huipentuu Ukon juhlaan. Ukon juhlaan, joka tänä päivänä tiedetään paremmin juhannuksena. Mutta nyt olen tässä hetkessä kiinni. Olo on sanoinkuvaamattoman autuas. Olen kosketuksessa pyhään ja tunnen elon kirkkaan sykkeen rinnassani.

-Hiienlieko

Tiedoitus: Helajuhlaan ilmoittautuminen on auki

Kuvitus: LumiLumo

Päivitys 25.4. Kiitos kaikille ilmoittautuneille, juhla on nyt täynnä! Uudet ilmoittautumiset menevät varasijoille.

(See English and Swedish versions below)

Mannun eukko, maan emäntä,
Pane turve tunkemahan,
Maa väkevä vääntämähän!
Ei maa voimoa uuvu,
Eikä nurmi einehiä,
Kuin lie armo antajista,
Lupa luonnon tyttäristä.

SKVR II, 1036

Karhun kansan Hela-juhla

Karhun kansan Hela järjestetään Porissa, Pastuskerin saaressa, 12.5.2023-14.5.2023. Hela-juhla on keväinen kasvun ja hedelmällisyyden juhla, jossa vahvistamme elinvoimaa, rakkautta, intohimoa ja luovaa tulta.

Kevät on uusien versojen nousemisen ja sisäisen tulen syttymisen aikaa. Vuotuisjuhlassamme palava helavalkea kuvastaa sitä hedelmällisyyden hehkua, joka päivien yhä pidentyessä valtaa kaiken elävän ja koko luonnon. Helavalkean ja meidän jokaisen elämän liekki ajaa loitolle menneen talven kylmyyden, kalman ja kuihtumisen. Valo ja väki yhdistää meidät toisiimme ja ympäröivän luonnon sykkeeseen.

Juhlapaikasta

Juhlapaikkana toimii leirikeskus, josta löytyy ruokala/laitoskeittiö ja sali, jossa wc- ja suihkutilat. Majoitustilat 37 hengelle sijaitsevat kahdessa eri talossa, 2–8 hengen huoneissa.  Toisesta talosta löytyy wc ja pyörätuolilla kulkeville liuska. Taloissa on puulämmitys. Sauna ja takkatupa on meren rannassa, 300 metrin päässä pihapiiristä. 

Poriin pääsee julkisilla yhteyksillä, ja kyytejä juhlapaikalle voi kysellä myöhemmin avattavan kyytilistan avulla.

Ilmoittautuminen ja maksaminen

Ilmoittautuminen juhlaan tapahtuu lomakkeella osoitteessa:

https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLSdEHQnTcaIemJfXnjUqPNKzgf2prND24euCAaYmHAgUF2U0bA/viewform

Huomaathan, että Facebook-tapahtumassa osallistujaksi itsensä merkitseminen EI ole ilmoittautuminen.

Ilmoittautumisen eräpäivä on 28.4.2023.

Juhlan hinta on aikuiselle 26€ ja ei-jäsenelle tai jäsenelle, joka haluaa tukea toimintaa hinta on 40€. 7-14-vuotiaat juhlivat 12€ hintaan. Juhlamaksu sisältää majoituksen ja ohjelman. 

Juhlassa on yhteisruokailu ja jos haluat osallistua siihen, on viikonlopun ruokien hinta aikuiselle 15€ ja 7-14-vuotiaille 10€. Ruokamaksu sisältää perjantain iltapalan, lauantain aamupalan, lounaan ja juhlapäivällisen, sekä sunnuntain aamupalan. Alle kouluikäiset juhlivat ja syövät ilmaiseksi.

Huomioithan, että vasta juhlamaksun maksaminen varmistaa paikkasi, ja vain eräpäivänä 4.5 tilillä näkyvät maksut huomioidaan, ellei kanssasi ole sovittu erityisjärjestelyistä. Jos siis eräpäivä tuottaa ongelmia, tai tarvitset muuten apua maksujärjestelyiden kanssa, ota rohkeasti yhteyttä järjestäjiin ja sovitaan asia erikseen.

Ilmoittautuminen on sitova siten, että jo maksettua juhlamaksua ei palauteta, mikäli peruneen osallistujan tilalle ei saada uutta. Ilmoitathan välittömästi, mikäli et pääsekään juhlapaikalle, jotta jonossa olevat saavat mahdollisuuden osallistua!

Jos sinulla on kysyttävää ilmoittautumisesta, kuljetuksista tai mistä tahansa muuhun juhlaan liittyvästä, voi olla järjestäjiin yhteydessä sähköpostitse osoitteessa karhunkansanjuhlat@gmail.com.

Tervetuloa juhlaan!

********

In English

The lady of the earth, the mistress of the ground
Make life shoot forth from the peat
and growth from the powerful earth
The earth lacks no potency
nor nourishment in the grass
When there’s the grace of givers
and the promise of Nature’s daughters.

SKVR (“Ancient Poems of the Finnish People”) II, 1036

The Hela celebration of Karhun kansa

Karhun kansa organizes the Hela celebration in Pori, Pastuskeri Lampaluoto on 12.5. 2023.-14.5.2023. Hela is a celebration of growth and fertility, and during the weekend we nourish our lifeforce, love, passion, and creative fire.

Spring is the time of year when fresh shoots sprout out from the earth and an inner fire is kindled. The holy fire burning throughout our celebration symbolizes the glow of fertility, which fills the nature around us and in all living things when the days grow longer and the weather gets warmer. The flames of the holy fire and the blazing life banishes the cold, frigidity, and weariness of winter, and the light and energy connects us with each other and to the heartbeat of the surrounding nature.

The venue

The celebration is held at a camping centre where we have one main building with indoor toilets, showers, kitchen and a dining room. There are bunk beds for 37 people in two separate buildings. Sauna is located by the sea. Camping centre is partly accessible also for participants with disabilities.

You can get to Pori via public transportation, and later, we will publish a list where people can ask for a ride to the venue. If you need any assistance with your travel, feel free to email us and we’ll help you figure it out.

Registration and payment

You need to register for the celebration by using a google form found here (in Finnish)::

https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLSdEHQnTcaIemJfXnjUqPNKzgf2prND24euCAaYmHAgUF2U0bA/viewform

Please note that it is not enough to sign yourself up as ”going” on the Facebook event.

The due date for registration is 28.4.2023.

The cost of the event is 26€ for members of Karhun kansa and 40€ for others. This includes accommodation and program. Community meals are optional, and cost 15€/adult and 10€ for children ages 7 to 14. This includes supper on Friday, breakfast, lunch, and feast on Saturday, and breakfast on Sunday. Children under 7 years celebrate and eat for free.

Please note that in order to ensure your place at the celebration, you need to pay the fee by the due date of 4.5.2023.  if you haven’t asked for special terms. If you need special arrangements, eg. a later due date, or if you need to pay in cash on arrival because you don’t have a Finnish bank account, let us know.

The registration is binding, and we can’t give reimbursement of your payment unless we manage to find another participant to take your place. When you have registered for the celebration, let us know immediately if you can’t show up. We need to know if you can’t come as these events tend to get fully booked and we often have a few people on the waiting list.

Language

We will sing or recite the ritual spells and songs in Finnish, but otherwise, most of us know English and some even Swedish. We can translate the texts and send the information letter for non-Finnish speaking participants in these languages. We can arrange for someone to interpret between Finnish and English or Swedish.

If you have anything to ask about registration, transport or anything else related to the Hela celebration, please send us an email at karhunkansanjuhlat@gmail.com.

Welcome to our celebration!

******

På svenska

Och samma på svenska
Markens fru, jordens moder
förmå torvan att spira upp
låt kraftfull jord gro!
Jorden saknar inte makt
ängen är inte utan näring
när givarens välvilja
och löften av naturens döttrar är där.

Finska folkets gamla runor II, 1036

Karhun kansas Hela-fest

Karhun kansa (Björnens folk) arrangerar Hela-fest i Björneborg, Bastuskär 12.5.2023.-14.05.2023. Denna högtid är en vårlig fest med växt och fruktbarhet i fokus. I Hela styrker vi vår livskraft, kärlek, passion och skapande eld.

När våren kommer spirar livet och den inre lågan flammar upp. En helig eld, som brinner genom helgen är en symbol för fruktbarhetens glöd som fyller allt i naturen och alla som lever när dagarna blir allt längre. Denna gnistrande, heliga eld och flamma inom oss kör ut den gångna vinterns kyla, tråkighet och matthet. Ljus och kraft förenar oss med naturens pulsslag.

Om festplatsen

Evenemanget arrangeras på ett lägerområde. I huvudbyggnaden finns storkök, toaletter, festsal och sovplatser. Bastun ligger vid havet. Lägerområdet är del tillgänglig även för personer med funktionsnedsättning.

Till Björneborg kommer man med kollektivtrafik, och då festen närmar sig öppnar vi en lista där man kan komma överens om skjuts till festplatsen. Om någon behöver mer hjälp (t.ex. ni som kommer från utanför Finland), skicka email till oss så hjälper vi gärna.

Anmälande och betalning

Du kan anmäla dig till festen genom googleform här (på finska)::

https://docs.google.com/forms/d/e/1FAIpQLSdEHQnTcaIemJfXnjUqPNKzgf2prND24euCAaYmHAgUF2U0bA/viewform

Observera att det inte räcker med facebook-anmälan.

Anmäl dig senast 28.4.2023.

Festen kostar 26€ för medlemmar, 40€ för icke-medlemmar och 12€ för barn mellan 7 och 14 år. Detta täcker för boende och program. Om du vill delta i gemensamma måltider (kvällsmål på fredag, frukost, lunch och festmåltid på lördag, och frukost på söndag) kostar det 15€ för vuxna och 10€ för barn mellan 7 och 14 år. Barn under 7 år kan delta i festen och måltider kostnadsfritt.

Kom ihåg att betala avgiften senast på förfallodagen 4.5.2023 för att säkra din plats. Om ni behöver speciellt arrangemang med betalningen, ta kontakt med oss så hjälper vi gärna. Deltagare som kommer från utanför Finland och inte har ett finskt konto kan betala med kontant vid ankomst. Skicka meddelande till oss i detta fall.

Anmälning är bindande och vi kan inte ge återbäring för festavgiften ifall du blir förhindrad att delta, om det inte finns någon som kan ta din plats. Om du är förhindrad, låt oss veta det så fort som möjligt. Festerna fylls ofta till sista plats och ofta har vi också folk i kön, så var snabb med din anmälan!

Språk

Ritualerna utförs på finska, men annars kan de flesta av oss prata engelska eller svenska. Om vi får svenskspråkiga gäster, kan vi översätta texter och informationsbrevet till svenska. Vi kan också arrangera någon att tolka från finska till svenska eller engelska vid behov.

Om du har frågor om festanmälan, resor eller annat, ta kontakt med oss via karhunkansanjuhlat@gmail.com.

Välkommen!

Päivän päästö

Kajastus

Päivän päästö


Ennen päivättä elivät
Kuu ei öitä kuumotellu
Käsin maita etsittihin
Käsin maita, sormin teitä
Paha päivättä elellä
Kuun valotta vatvoella

Mietti vanha Väinämöine
Tuumiivi, ajattelevi
Mitä neuvoo mie pitänen?
Istu mustalle urolle
Liinaharjalle hevolle
Tuonen tummalle orille

Kulki kuuta etsimähän
Päivyttä tavoittamahan
Ajo virstan, taitto toisen
Ajo kohta kolmannenkin
Kuu lepäsi puun laella
Päivyt vuoressa viruvi

Mietti vanha Väinämöine
Mitä neuvoo mie pitänen?
Kuun tuo poimi puun laelta
Kuun otti käteen kukaksi
Päivän kaivo kalliosta
Veipä Päivölän pihoille

Pani päivän maan perille
Pani oksille petäjän
Suuren tammen latvan alle
Laati päivän pään tasalle
Kuun asetti aijan päähän
Kirjokannen kantimille

Päivä koin jumalan luoma
Taivojen valo vakainen
Paisteli isällisille
Paistant ei isättömille
Paisteli emillisille
Paistant ei emottomille

Mietti vanha Väinämöinen
Tuumiivi, ajattelevi
Mitä neuvoo mie pitänen?
Taivojen valo vakainen
Kun isättömille paistais
Kun emottomille paistais

Nosti oksaa korkeemmalle
Taivojen valo vakainen
Paisto myös isättömille
Kuin isällisille paisto
Paisto myös emillisille
Kuin emottomille paisto

Pääsiäinen on nykyään monelle tuttu kristillisestä perinteestä. Sen kotoperäiset juuret ovat kuitenkin sitä paljon vanhemmissa perinteissä. Edellä olevaa virttä kutsutaan Päivän päästöksi. Siinä kuvataan menneen talven pimeitä aikoja syyspäiväntasauksen jälkeen. Samalla se heijastelee maailman alkuaikoihin, jolloin ajastajan, eli vuodenkierron mukaista järjestystä luotiin. Virsi etenee taivaanvalojen vapauttamiseen, joka tapahtuu kevätpäiväntasauksena: Päivän päästönä, eli pääsiäisenä. Aurinko pääsee valaisemaan ja lämmittämään, jonka seurauksesta luonto herää talviuniltaan. Kevät alkaa etenemään kohti kesää.


Kevättä rinnassa, uusi kasvukausi on alkamaisillaan, pajunkissat kertovat vuodenkierron aloittavan hedelmällisyyden aikakauden. Tätä hedelmällisyyden symboliikkaa edustavat mm. pääsiäismunat, jänikset ja pajunkissoille puhjenneet koristellut vitsat. Näillä vitsoilla virpomalla ajetaan talviset martaat, eli kuolemaa ja pysähtyneisyyttä edustava väki pois talosta. Näin toivotetaan hedelmällisyyttä, menestystä ja kaikkea hyvää taloon sekä elinkeinoihin.


Pääsiäisen jälkeen ajastajassa koittaa suvi- tai kesäkausi, joka alkaa huhtikuun puolivälistä. Suvikausi sittemmin päättyy talvikauteen, joka alkaa lokakuun puolivälistä. Kesää lupailevat väkivoimat ovat pääsiäisen aikoina käsin kosketeltavissa. Päivä ja yö ovat tasan, valoisuus ja lämpö lisääntyvät kevätpäiväntasauksen jälkeen huomattavasti. Karjan laitumille lasku, kevätkylvöjen aloittaminen ja kaikki muutkin kevääseen liittyvät toimet ovat koittamassa. Riuduttava talvi on väistymässä, vaikka pyryjä ja pakkasia vielä pääsiäisen aikoina esiintyykin.


Ajastajassa talven vaihtuminen kevääksi on luettavissa kirjokannesta, eli tähtitaivaasta. Luomalla katse Otavan tähtikuvioon keskiyön tienoilla, voi sen asennosta pohjantähteen nähden lukea vuodenajan. Kun talvella Otavan kahva osoittaa pohjoiseen, osoittaa se keväällä kohti itää, eli auringonnousun suuntaa. Tällöin kirjokansi kertoo meille, että pian päivä pääsee vuoren sisältä vapaaksi. Se kertoo uuden tulemisen ajankohdasta, jolloin aurinko kipuaa koko ajan ylemmäs ja ylemmäs taivaankansilla. Se kertoo uusien polvien syntymisestä ja kuinka elämäntuli roihahtaa palamaan. Valo, lämpö ja elämä voittavat.

SKVR XV

220 Kristfrid Ganander. Nytt Finskt Lexicon 1786

Kuumet ennen kuun kehitti,
kavet kuun kehästä päästi,
riihen rautasen sisästä.
Kavet päästi päivän paistamaan
päästi kuun kuumottamahan.
Pääsi ennen päivän poika,
päivättären päästäjessä.

Hiienlieko

Havaintoja helmikuusta

Muutamia ajatuksia siitä, miten yksittäinen ’karhukainen’ havainnoi maailmaa helmikuussa.

Helmikuu on kuukausista kaunein: valo voittaa ja saan silti hyvällä omatunnolla pukea muutamankin kerroksen villaa ylleni vaikuttamalta omituiselta, sillä ulkona voi edelleen olla todella viimainen kylmyys. 

Parasta on pakata itseni ja lähteä metsään puhumaan hiidelle iloani ja onneani. Lyylikulho mukaan, pakattuna kahvilla, sokerilla, suolalla, viljalla ja tilkkasella rommia. 

Yöksi tuvassa laitan rautapataan juureksia ja aamulla syön takan jälkilämmöllä kypsynyttä ruokaa, tai heinäkasassa hautunutta puuroa. Ei tarvitse tulla kyselemään reseptiä, sitä on käytetty mitä olen sattunut löytämään. Pata lepää kolmijalan varassa, joka on joskus hevosenkengistä taottu.

Takan lämmössä viritän rumpua ja yritän saada edes omaan korvaan sopivaa sointua aikaan. 

Tunnen taas erityisesti helmikuussa yhteyttä esivanhempiini, jotka laskivat mäkeä huutaen ”pitkiä pellavia” ja riemuitsivat kevään valosta ja rytmittivät elämäänsä vuodenkierron mukaan. Nyt on taas yksi vuodenkierron kohta.

Helmikuu merkitsee minulle aikaa, jolloin karhu kääntää kylkeä, ja miettii josko pitäisi harkita heräämistä. ”Ei, ehkä nyt ei vielä,” miettii hän, ja jatkaa nukkumista.

Metsässä näkyy jo merkkejä kevään aavistamisesta. Jälkiä, pöllöjen iltahuhuilua, tuoreessa hangessa siiveniskuja. Kun kevät koittaa, niin tiedän lammen, jossa näen vesiliskokoiraiden esittelevän itseään pörheänä, ja ensimmäiset sammakon kudut.

Kaiken tämän päällä lepää tietoisuus siitä, että en ole yksin. Minä olen ollut, minä olen ja minä tulen olemaan. 

Helmikuu on heräämisen aikaa.

-Tammirinne

Tunnelmia talvennavasta 2023

Karhun kansa juhlisti talvennapaa Turun seudulla tammikuussa. Juhlaväessä oli mukana uusia ja vanhoja jäseniä, ja muitakin toiminnastamme kiinnostuneita. Utuinen sää oli omiaan luomaan keskitalven juhlan tunnelmaa, vaikka varsinainen hanki puuttuikin. Ilma oli juhlan teemaan sopivasti hyvin kylmä, mutta se ei meitä haitannut, kun saimme juhlatilan ja tunnelman lämpimäksi.

Juhlan aikana söimme hyvin (kiitos keittiönväelle), juttelimme mukavia ja nautimme ajasta oman yhteisön kanssa. Lauantaina juhlan päärituaalina kaadoimme vertauskuvallisesti Ison tammen, ja lauloimme Väinämöisen haavan parantamisesta. Myöhemmin illalla keräännyimme saunan jälkeen vielä yhdessä noitumiseen. Monelle meistä tämä haltioittava, ikiaikojen tunnelmia nostattava rituaali oli väkevä kokemus ja juhlan kohokohta.

Kuten aina juhlien päättyessä, sunnuntaina lähdimme pois hieman haikein mielin. Mukava viikonloppu oli ohi ja hajaannuimme taas pitkin Suomea seuraavaan vuotuisjuhlaan asti. Matkaloitsun turvin oli kuitenkin hyvä lähteä, ja pian näemme taas.

Karhun kansa on myös karjalainen

TIEDOTE
14.2.22
Vapaa julkaistavaksi

Läntisessä osassa Suomea sijaitseva kuppikivi, johon toinen kirjoittajista on käynyt tutustumassa karjalaisen isovanhempansa kanssa.
Läntisessä osassa Suomea sijaitseva kuppikivi, johon toinen kirjoittajista on käynyt tutustumassa karjalaisen isovanhempansa kanssa.
Yhteisön väkeä kekritulilla.
Yhteisön väkeä kekritulilla.

Tuohikirje 292

Vanhin tunnettu itämerensuomalaista kieltä edustava teksti löytyy 1200-luvun puoliväliin ajoitetusta tuohenpalasta. ”Tuohikirje 292” -nimellä tunnettu löytö on Venäjältä, Novgorodin länsipuolelta, Nerevskin arkeologisilta kaivauksilta vuodelta 1957. Kyse on kokonaisesta tekstistä, eikä siis katkelmasta tai johonkin laajempaan kokonaisuuteen kuuluneesta kappaleesta.

Teksti käsittää viitisenkymmentä kyrillistä kirjainmerkkiä kolmella rivillä. Tuohikirje 292:n edustama kieli saattaa edustaa jo kauan sitten sammunutta itämerensuomalaista kielimuotoa – vaikkapa tšuudien kieltä. Kyse voi myös olla vilkkaan kauppapaikan eli Novgorodin lähialueilla puhutusta itämerensuomalaisesta sekamurteesta, jonka syntyyn on vaikuttanut usea erikielinen väestöryhmä. Olemme joka tapauksessa 1200-luvun puolivälissä, eikä tuohikirjeen kieltä voida yksiselitteisesti lokeroida yhteenkään myöhemmiltä ajoilta tuntemaamme itämerensuomalaiseen kieleen tai murteeseen. Ne kun ovat tuohon aikaan vasta kehittymässä.

Kirje on jo 1960-luvulla ymmärretty itämerensuomalaiseen uskomusperinteeseen kuuluvaksi loitsuksi, mutta tarkempi tulkinta on jäänyt kiistanalaiseksi. Tekstistä on useita erilaisia translitteraatioita, samoin kuin niille useita käännöksiä nykykielelle.

This image has an empty alt attribute; its file name is tuohikirje-292-mv-kc3a4c3a4nteinen.jpg

Esittelen alla mieleiseni translitteraation, sitten maallikon hyvin epävarman hahmotelmani mahdolliseksi alkukieliseksi muodoksi, ja lopulta itsevarmemman käännökseni nykysuomeksi.

valitsemani translitteraatio

jumolanuoli.inimiži nouli
sěha.noli.omobu
kumola.sudьni.pohovi

hahmotelma alkukielelle

jumalan nuoli inhmišen nuoli
seehan nuoli ambuu
kumala sydäni pahovi

tulkinta nykysuomeksi

jumalan nuoli ihmisen nuoli
siihen nuoli ampuu
kummalla sydän pahovi*

* Sanalla ”pahovi” tarkoitetaan mm. ”pahaa tekevää”, ”pahaa aiheuttavaa”, ”kipeää”, ”pahoillaan olemista”, ”murheissaan olemista”, ”suremista”.

Olen päätynyt tulkintaani kotoperäisen uskomusperinteemme tuntemuksen pohjalta. Jos hyväksymme ajatuksen nuolesta kohteensa löytävänä taianomaisena vaivana (joita voivat olla mm. vihat, säikäykset, pilaukset, kateet jne.), voivat ne vanhakantaisen ajattelun mukaan olla peräisin joko jumalasta tai ihmisestä.

”Jumala” pitää tässä yhteydessä ymmärtää kansanperinteen laajassa merkityksessä. Jumala voi olla mikä hyvänsä väekäs henkiolento, eläinhaltija, tai vaikkapa voimallinen tietäjä tahi noita. Jumalasta olevat vaivat parannetaan etupäässä loitsuilla ja taikakeinoin, sikäli mikäli niihin lainkaan voidaan vaikuttaa. Ihmisestä olevat vaivat puolestaan voivat olla henkilön oman toiminnan tai toimimattomuuden aikaansaannosta, naapurin luomia kateita, taikka tämän nostamia muita ikävyyksiä. Näitä ongelmia hoidetaan kansanparannuksen keinoin, joissa yhdistyy lääkintä uskomusperinteeseen.

Viisausperinteemme sisältää ajatuksen siitä, että toisia haittaavat taikakeinot ja loihtimiset herkästi palaavat lähettäjänsä vaivoiksi. Tämä koskee varsinkin tilanteita missä henkivoimiin ja väkiin turvautuva hyökkäävyys kumpuaa epärehellisyydestä, pahantahtoisuudesta, tai sitten merkittävästä psyykkisestä epätasapainotilasta, kuten kohtuuttomasta surusta ja murheesta. Vanhin tiedossa oleva itämerensuomalainen teksti on mielestäni loitsu, joka muistuttaa tästä hienosti. Oli kyseessä sitten jumalasta tai ihmisestä lähtevä sairaus (nuoli), palaavat hankaluudet sen luo, ken on toimiinsa ryhtynyt väärin ja epäeettisin perustein.

Vaikka tulkintani on perinteen kannalta johdonmukainen, saatan olla hakoteillä. Alkuperäisen tekstin kun voi varsin uskottavasti translitteroida muillakin tavoilla, mitkä väistämättä vievät toisenlaisiin johtopäätelmiin. Toistaiseksi tyydyn kuitenkin edellä esittämääni.

Lisätietoa aiheesta tarjoaa Johanna Laakson tutkielma Vielä kerran itämerensuomen vanhimmista muistomerkeistä (1999, Virittäjä).

Pitämyspuu

Pitämyspuu on talon ja sitä asuttavan suvun tai perheen oma yksityinen uhripuu. Puulle käydään eri vuotuisjuhlien aikaan lyylimässä eli luovuttamassa antimia, ja tämän vastapalveluksena puuta asuttava haltija turvaa kotipiiriä ikävyyksiltä. Usein pitämyspuulla käydään muulloinkin kuin vain vuodenkierron taitekohtien aikaan. Käytännössä kuka hyvänsä talouden jäsen saattaa milloin vain viedä puun tyvelle antimia, kertoa puun haltijalle huolistaan, sekä pyytää siltä, suvun vainajilta tai maaemolta apua. Vanhastaan tärkeimmät antimien luovuttamiset tehdään kuitenkin talon emännän tai isännän toimesta.

Pitämyspuuperinne koskee koko Suomea lappilainen kulttuuripiiri mukaan lukien, joten erilaisten paikalliskielten ja murteiden myötä puulla on ollut käytössä monta eri nimeä. Yleisimpiä ovat jo edellä mainittu pitämyspuu, sitten uhripuu (uhri on vanha germaaninen sanalaina, vrt. kantasana *ufri tai nykyruotsin offer), aljopuu (aljo tarkoittaa ”hoidokkia” tai ”kesyä”), lyylitys– tai lyylimispuu (sana lyyli liittyy käsitteisiin ”uhri”, ”antimet”, ”hemmottelu”, lepyttely”, ”onni”), elättipuu, pihapuu, sekä kartanopuu (myös kartano on vanha germaanilaina, ja sillä tarkoitetaan kielessämme suurta maatilaa, ja sen päärakennusta sekä pihamaata).

Luonteeltaan pitämyspuut liittyvät hiisien kanssa keskenään samankaltaisten kulttipaikkojen perinteeseen. Siinä missä pitämyyspuut ovat perhe- ja sukukohtaisia uhripaikkoja, hiidet ovat kuitenkin laajempien sosiaalisten ryhmien kuten kylien tai seutukuntien käytössä. Hiidet voivat olla kokonaisia kalmistoja tai uhrilehtoja, kun taas pitämyspuu on aina yksittäinen puu.

Kerrottakoon, että saamelaisten seidat edustavat samantapaista pyhien paikkojen perinnettä kuin itämerensuomalaisten hiidet ja pitämyspuut. Jos eroja pitää korostaa niin voidaan ehkä yleistäen sanoa, että seitaperinne kytkeytyy varsinkin elinkeinonharjoitukseen liittyvän onnen tavoitteluun, kun taas pitämyspuut ja hiidet liittyvät vanhoilta juuriltaan vainajainpalvontaan. Kultti- ja uhripaikkoina seidat ovat usein komeita kivilohkareita ja kallioita, mutta joskus myös ihmisen veistämiä paaluja. (Myös itämerensuomalaisessa perinteessämme palvotaan puupatsaita, mutta olkoon se oman kirjoituksensa aihe.) Hiisien ja pitämyspuiden haltijoitten tavoin, seitahenget ovat yleensä melko heikosti personoituja.

Ihmisten muuttaessa uudelle asuinpaikalle, uusi pitämyspuu voidaan istuttaa paikalleen – kun siis tupaa aletaan rakentamaan tai paikalla olevaa vanhaa korjataan. Pihapiiristä voidaan myös valita luonnostaan kasvava puu elättipuuksi, kunhan se ei ole isäntää tai emäntää vanhempi. Tällä varmistetaan isäntäväen iäkkyyden suoma kunnioitettu asema suhteessa nuorempaan pitämyspuuhun. Tällä taas osaltaan pyritään nostamaan talonväen elättipuulle osoittamien pyyntöjen ja rukousten tehoa.

Erityisen tärkeää pitämyspuulla käynti on kekrin aikaan, jolloin puulle lyylitään kuluneen satokauden antimia. Samalla puun luona ollaan yhteydessä suvun tuonilmaisiin vainajiin, niitä kunnioittaen ja niiltä turvaa sekä onnea pyytäen.

Pitämyspuun oksia ei koskaan tule katkoa, eikä itse puuta kaataa. Jos näin tekee, aiheuttaa se talolle vaikeuksia, sekä pahimmassa tapauksessa onnettomuuksia ja jopa kuolemaa. Tämä johtuu pitämyspuun ja pitäjiensä välisestä kohtalonyhteydestä, jonka taustalla vaikuttavat puuhun kytkeytyvän paikkahaltijan ja toisaalta tämän kautta toimivien esivanhempien sekä maanväen suopeus. Onkin helppo ymmärtää miksi pitämyspuut ja niiden välitön tuntuma on syytä rauhoittaa kaikesta ylimääräisestä touhusta. Talon lyylipuun likellä ei ole myöskään syytä kiroilla tai muuten sopimattomasti käyttäytyä, eikä siihen turhan päiten kiipeillä.

Myrskytuulen kaataessa pitämyspuun, on sen haltija hetken aikaa koditon. Tällöin tulee talonväen kiireesti valita tai istuttaa uusi puu aljopuukseen, ja runsain lyylinnöin pyytää haltijaa asettumaan siihen. Jos uudeksi pitämyspuuksi valitaan jo kasvava puu, on senkin paras olla isäntäväkeä nuorempi elätti. Mikäli kaikesta huolimatta uusi uhripuu ei jostain syystä riittävän nopeasti valikoidu käyttöön, saattaa pihapiirin aiemmin turvannut haltija etääntyä talosta ja sitä asuttavasta perheestä, jolloin talonväki voi jäädä suojattomaksi. Asioiden edetessä tähän vaiheeseen, on tietäjän tai noidan apu tarpeen. Tämän tehtävä on loitsuin ja lauluin sekä uhrimenoin valita paikalle uusi lyylipuu, varmistaa metsän ja mannun väen yhteistyöhalukkuus asukkaiden näkökulmasta, huomioida haltijat sekä esivanhemmat, ja lopulta puhutella sekä suostutella paikkahaltija puun uudeksi pesijäksi, puun tarjoamalle eholle asennolle.

Kun uudella pitämyspuulla lyylitään ensimmäistä kertaa, on paikalle hyvä viedä tavanomaista runsaammat antimet. Samalla haltijaa voi puhutella vaikkapa seuraavankaltaisen loitsun turvin:

kaunis kankahan eläjä,
puitten puhtahien pitäjä,
tule tänne turvaksemme,
näkyville näille maille

tykönämme täällä toimi,
väkenämme voimanamme,
tupasemme turvahana,
sukumme pesien puoltajana

tule tänne tarvittaissa,
kutsuttaissa käy ain tänne,
miehen sanoja kuulemahan,
sanoja naisen pohtimahan,
lasten kulkua katsomahan
lyylijiä auttamahan

hyvin aina asuaksemme,
rauhassa eleäksemme,
pyhän pellon pientarella,
mannun makian myötäsenä,
metisen metsän mieluisana

täs on sulle haltijalle,
aimoannit antimeksi,
lujaksi lukoksi juurihille,
väkeheksi leviän latvan,
runkos komian rakentimiksi,
tupasi tyynen kantajaksi

(Teksti on alunperin julkaistu Miika Vanhapihan Sammenluola blogissa.)

TIEDOTE

TIEDOTE
24.9.20
Vapaa julkaistavaksi

Karhun kansan hallitukselle tuli tänään tiedoksi, että Kihniössä käynnissä olevassa rikostutkinnassa, jossa pariskuntaa epäillään kahdesta pahoinpitelystä ja taposta, on toisena epäiltynä Karhun kansan hallituksen puheenjohtaja. Karhun kansan hallitus ja sen jäsenistö ovat asiassa mediassa ilmi tulleiden ja poliisin vahvistamien tietojen varassa, eikä tiedossamme ole mitään sellaista rikosepäilyihin liittyvää, mitä ei olisi mediassa ja viranomaislähteissä jo mainittu. Asia on tullut hallitukselle ja jäsenistölle valtavana järkytyksenä ja yllätyksenä. Puheenjohtaja on jäsenistön keskuudessa ollut laajasti pidetty ja arvostettu henkilö, eikä minkäänlaisia viitteitä siitä, että jotain tällaista voisi käydä ilmi, ole koskaan ollut. Hallituksen puheenjohtajan tehtävät on toistaiseksi ottanut hoitaakseen varapuheenjohtaja.

Karhun kansan hallitus ei tätä tiedotetta lukuun ottamatta kommentoi meneillään olevaa rikostutkintaa julkisuudessa, ja haluaa antaa asiaa tutkiville poliiseille täyden työrauhan. Tämä johtuu siitä, että epäilty teko ei liity Karhun kansan toimintaan, vaan puheenjohtajan yksityiselämään. Mikäli tutkinnan ja mahdollisen oikeusprosessin myötä käy ilmi, että pidätettynä oleva puheenjohtaja on syyllistynyt rikoksiin, joista häntä epäillään, hallitus ja yhdyskunnan jäsenistö harkitsevat siitä koituvia mahdollisia toimenpiteitä sen jälkeen. Oikeusvaltiossa täytyy kuitenkin antaa poliisin ja oikeuslaitoksen tehdä ensin työnsä, ja Karhun kansalla on täysi luottamus heidän ammattitaitoonsa.

Karhun kansan hallitus
hallitus [at] karhunkansa.fi

Vihkijää Karhun kansan kautta etsiville

Karhun kansalta kysytään usein, onko meiltä mahdollista varata vihkimisen suorittajaa häihin. Se on mahdollista tiettyjen ehtojen täyttyessä. Yhteydenottoja tulee silloin tällöin, joten tiedottaja kokosi asiaa pohtiville tietopaketin.

Vihkioikeus on henkilökohtainen, ei yhdyskunnan yhteinen.

Karhun kansalla on joukossaan muutamia vihkioikeuksien haltijoita. Vihkioikeus on henkilökohtainen, maksullinen lupa, jonka myöntämistä haetaan Maistraatilta. Vihkijämme ovat vapaaehtoisia yksityishenkilöitä, jotka omalla ajallaan suorittavat virallisia vihkimisiä kaikille avioliittolain tarkoittamille pareille, joille Maistraatti on myöntänyt esteettömyystodistuksen. Vihkijämme eivät veloita hääparilta palkkiota, mutta yleisen hyvän tavan mukaisesti on paikallaan korvata ainakin matkakulut, mutta myös ateria ja mahdollinen yöpyminen vihkijälle, joka saattaa saapua pitkänkin matkan takaa.

Olkaa yhteydessä ajoissa, ainakin 6 kk etukäteen.

Vihkijää etsivän parin kannattaa olla yhteydessä Karhun kansaan hyvissä ajoin, mieluiten vähintään puoli vuotta ennen suunniteltua hääpäivää, etenkin jos vihkimisen toivotaan tapahtuvan hääpaikalla ja viikonloppuna. Kesäkauden viikonloput ovat ymmärrettävästi kiireisiä muistakin syistä kuin yhdyskunnan toiminnan vuoksi ja vihkijät ovat vapaaehtoisia, joilla on perhettä, töitä, harrastuksia, opintoja ja muita velvoitteita. Vapaaehtoisuuden vuoksi myös vihkijäpyyntöihin vastaaminen voi ottaa noin viikon verran, joten olettehan kärsivällisiä! Meillä ei ole useimmiten mahdollisuutta vastata kiireellisiin pyyntöihin aikataulujen ja taustatyön vuoksi.

Miettikää yhdessä, onko meillä yhteistä oman ajatusmaailmanne kanssa.

Karhun kansan vihkijät toivovat, että meiltä vihkijää etsivät ovat maailmankatsomukseltaan samanhenkisiä ja meillä on yhteistä arvopohjaa. Pelkän eksotiikan takia ei ole mielekästä toivoa vihkijäksi itselleen vieraan tai jopa epämiellyttävän uskonnollisen ajatusmaailman edustajaa, koska häät ovat ihmiselle joka kerran ainutlaatuinen kokemus ja tärkeä hetki. Silloin on hyvä nojata omaan katsomukseensa ja arvomaailmaansa. Mikäli molemmat parista kokevat väenuskoisen maailmankuvan itselleen läheiseksi tai ainakin toinen kokee sen omakseen ja toinen hyväksyy sen, vaikka edustaisi muuta uskonnollista ryhmää, vihkijämme keskustelevat mielellään kanssanne. Toivomme myös, että vihkipareilla on jonkinlainen yhteys Karhun kansaan, joko maailmankatsomuksellisesti tai muuten. Vihittävien ei tarvitse olla yhdyskunnan jäseniä, mutta samankaltainen ajatusmaailma ja maailmankuva on suotavaa. On toivottavaa, että hääpari pystyisi yhdessä järjestämään mahdollisuuden keskustella mahdollisen tulevan vihkijänsä kanssa etukäteen vihkimiseen liittyvistä seikoista ja toiveista joko kasvotusten tai Skypen kautta. Toivomme, että yhteydessä on itse hääpari jo alkuvaiheessa – ei siis esimerkiksi kaaso, bestperson tai perheenjäsen. Tällöin kommunikaatio on helpompaa eikä tule väärinkäsityksiä puolin ja toisin. Vihkijämme ovat valmiita työskentelemään kommunikaatiotulkkien (esim. viittomakieli) kanssa tarvittaessa. Englannin- tai ruotsinkielinen vihkitoimitus on myös erikseen sovittaessa mahdollinen.

Karhun kansa on uskonnollinen yhdyskunta.

Olemme pieni joukko, joka harjoittaa omaa hengellisyyttään enimmäkseen omassa piirissä. Karhun kansa perustettiin alun perin siksi, että kaipasimme yhteisöllistä toimintaa, ja rekisteröitiin siksi, että toivoimme lain tuomaa suojaa omalle uskonnonharjoituksellemme sekä pyhinä kokemillemme asioille ja paikoille. Karhun kansan tarkoitus on järjestää jäsenilleen uskonnollista toimintaa, lähinnä vuotuisjuhlia neljästi vuodessa, ja toimia yhteisöllisenä viitekehyksenä tälle toiminnalle. Vihkioikeus ja muiden siirtymäriittien suorittaminen on aina ollut ensisijaisesti yhdyskunnan omia jäseniä varten, vaikka vihkijät suorittavat muidenkin parien vihkimisiä toisinaan. Karhun kansan vihkijät toimivat yhdyskunnan katsomuksellisen kontekstin puitteissa. Uskomme tähän maailmankuvaan aidosti eikä sen tarkoitus ole elävöittää mitään historian aikakautta, toimia jännittävänä viihteenä tai tuoda eksotiikkaa teemahäihin. Karhun kansan vuotuisjuhlien rituaaleja ei saa tallentaa sähköisesti edes tutkimusmielessä, koska emme toivo päätyvämme kiertäväksi meemiksi tai kulttuuriantropologian opetusaineistoksi. Vihkimisen mahdollisesta videoinnista sovitaan tapauskohtaisesti vihkijän itsensä kanssa. Valokuvaus on tässä tapauksessa luonnollisesti sallittua, onhan kyseessä hääparin, ei vihkijän juhla.

Meiltä voi vihkijän sijasta pyytää myös hääpuheen pitäjää.

Varsinaisen virallisen vihkitoimituksen lisäksi tai sijasta on myös mahdollista pyytää puhujaa häätilaisuuteen tai avioliiton siunausta eli häätaikoja joltain yhdyskunnan jäseneltä, vaikka tällä ei olisi henkilökohtaista Maistraatin myöntämää vihkioikeutta. Näistä sovitaan aina erikseen ja mieluiten pyytäjä on ennestään tuttu henkilö. Vaikka menisitte naimisiin Maistraatissa tai vaikka sukulaisten mieliksi kirkossakin, meiltä on mahdollista pyytää puhujaa juhlaan tai ystävien keskinäiseen jälkikäteisjuhlistamiseen, jos jaamme saman maailmankuvan. Vihkimisen voi myös toimittaa etukäteen yksityisesti kahden todistajan läsnäollessa, jos varsinainen hääjuhla on toisentyylinen.

Kaikki ovat tervetulleita vuotuisjuhliin tutustumaan yhdyskunnan toimintaan.

Tulevat hääparit, jotka pohtivat vihkijän pyytämistä meidän kauttamme, ovat myös luonnollisesti enemmän kuin tervetulleita osallistumaan Karhun kansan vuotuisjuhliin tutustumaan yhdyskunnan toimintaan ja jäseniin. Vuotuisjuhliin ilmoittautuminen avautuu yleensä noin kuukautta ennen itse juhlaa, osallistumismaksut ovat omakustannusperiaatteella muutaman kymmenen euron luokkaa ja majoitus tapahtuu leirikeskuksessa. Vuotuisuhlia järjestetään neljästi vuodessa: Kekri loka-marraskuun vaihteessa, Talvennapa tammikuun puolivälin tienoilla, Hela huhti-toukokuussa ja Karhujuhla heinäkuun puolivälissä. Mihin tahansa näistä voi osallistua, kunhan ilmoittautuu ajoissa ja maksaa juhlamaksun eräpäivään mennessä.

Jos koko ylläolevan tekstin luettuanne ja hyväksyttyänne haluatte edelleen keskustella vihkijästä Karhun kansan kautta, olkaa yhteydessä sähköpostitse!

Yhteydenotot vastaanottaa toistaiseksi tiedottaja, kunnes vihkijöille saadaan oma sähköpostiosoite. Vastausta voi joutua odottamaan tällä hetkellä 1-2 viikkoa kesälomakauden vuoksi.

tiedottaja@karhunkansa.fi