Yhdyskuntajärjestys

Perustamissopimus
Kuopio 16.7.2011
Pyydetyt lisäselvitykset kirjoitettu 12.1.2013
Päivitetty 1.6.2019

Sopimus uskonnollisen yhdyskunnan perustamisesta

Me allekirjoittaneet haluamme muodostaa uskonnollisen yhdyskunnan ja sovimme täten sen perustamisesta. Olemme laatineet yhdyskuntajärjestyksen ja hyväksyneet sen. Tämä kuuluu seuraavasti:

1. Yhdyskunnan nimi ja kotipaikka

Yhdyskunnan nimi on Karhun kansa ja sen kotipaikka on Vaasa.

2. Tarkoitus ja toiminnan laatu

Yhdyskunnan tarkoituksena on järjestää ja tukea suomenuskon tunnustamiseen ja harjoittamiseen kuuluvaa yksilöllistä, yhteisöllistä ja julkista toimintaa, joka pohjautuu uskontunnustukseen ja julkisen uskonnonharjoituksen muotoon.

Uskontunnustus

Iro-neito, impi neito,
kaunis neito kaunokainen
ikänsä piti pyhyyttä,
ajan kaiken oikeutta.
Marjanen mäellä huusi,
puolukkainen kankahalla:
”Tule, neito, poimimahan,
tinarinta riipimähän
kultasehen kuppihisi,
Vaskisehen vakkaseesi!”
Meni neito poimimahan,
sormussormi suoltamahan,
tinarinta, riipimähän,
vaskivyö valitsemahan.
Pani marjan huulillensa,
huulillensa, kielellensä.
Tuosta tyyty, tuosta täytty,
tuosta kohtu kohdustuipi,
paksuksi panettelipa,
lihavaksi liittelipä.
Saipa kolme poikalasta.
Yhden kohdun on väkeä.
Virkkoi vanhin synnynnältä:
”Olen vanhin Väinämöinen”,
Virkkoi keskin synnynnältä:
”Olen seppo Ilmarinen.”
Virkkoi nuorin synnynnältä:
”Olen nuori Joukahainen.”

Suosotka, soria lintu
läksi mertä luutimahan,
lainetta lakasemahan.
Lentelööpi, liitelööpi,
selvällä meren selällä,
lakijalla lainehella.
Yöt lentää lepyttelööpi,
päivät ilman istumatta,
etsivi pesän tilaista.
Kuhun kuoli Väinämöinen,
nosti polvensa merestä,
lapaluunsa lainehesta.
Tuopa sotka, suuri lintu
luuli heinämättähäksi,
pajupehkon pantavaksi.
Valoi vaskisen pesäsen,
muni kultasen munasen
Väinämöisen polven päähän.
Hauteleepi, käänteleepi,
niinkun sotka poikiansa,
tavi taimenuisiansa.
Vaka vanha Väinämöinen,
tietäjä iänikuinen
tunsi hiiltyvän hipiän,
katsoi polvensa palavan.
Lapaluuta liikahutti,
järähytti jalkojansa,
sydäntänsä syrjähytti.
Muna kuueksi mureni,
seitsemäksi sirpaloitui,
kahdeksaksi katkieli.
Mi munan ylistä kuorta,
yliseksi taivoseksi.
Mi munan alista kuorta,
alisiksi maailmoiksi.
Mi munassa valkiaista,
taivosehen päiväseksi.
Mi munassa ruskiaista,
taivoselle kuutamoksi.
Mi on pieniä muruja,
taivoselle tähtösiksi.

Julkisen uskonnonharjoituksen perusta

Karhun kansa katsoo jatkavansa itämerensuomalaista uskonnollista perinnettä nykymaailmassa. Nimemme viittaa käsitykseen, jonka mukaan alkujaan taivaalta maan päälle laskettu Karhu on ihmissuvun kantavanhempi. Karhun lisäksi uskonnollisiin symboleihimme lukeutuvat esimerkiksi ukonkirves, tursaansydän ja hannunvaakuna.

Katsomme maailman jakautuvan kolmeen kerrokseen: yliseen, keskiseen ja aliseen. Tasot yhdistää niiden kaikkien läpi ulottuva maailmanpylväs, joka tunnetaan myös maailmanpuuna ja maailmanvuorena. Ylisessä sijaitsevat muun muassa ukkosta, tuulia  ja taivaankappaleita hallitsevien jumalten ja henkien asumukset sekä Karhun alkukoti. Alisessa puolestaan on Tuonela, jonne elävät olennot päätyvät kuolemansa jälkeen. Keskinen on maailman tämänpuoleinen taso, jota ihmisten lisäksi asuttavat muut eläimet, maahisten ja tonttujen kaltaiset kanssaeläjämme sekä monenlaiset luonnonhenget ja -haltijat.

Uskonnonharjoitustamme määrittää ymmärrys siitä, että emme ole täällä yksin. Lukemattomat muut olennot ja voimat jakavat maailman kanssamme ja vaikuttavat jokapäiväiseen elämäämme monin tavoin. Meille on erittäin tärkeää pyrkiä pysymään hyvissä väleissä kaikkien kanssa, sillä hyvinvointimme on aina toisista  riippuvaista.

Tunnustamme itämerensuomalaisia jumaluuksia, joihin Karhun sekä uskontunnustuksessamme mainittujen Iron, Väinämöisen, Ilmarisen ja Joukahaisen  lisäksi lukeutuvat esimerkiksi Tapio, Mielikki, Lempo, Vellamo, Ahti, Jumi, Louhi ja Päivätär. Jumalten lisäksi kunnioitamme erinäisiä väkiä, henkiä ja haltijoita sekä sukulaisuuden, ystävyyden tai muun yhteyden kautta meille läheisiä vainajia.

Pyhien lehtojen ja lähteiden sekä kuppikivien kaltaisilla pyhillä paikoilla on meille erityisen suuri merkitys. Tällaisissa paikoissa on tavallista helpompi saavuttaa yhteys jumaliin ja henkiin, ja uskomme heidän suhtautuvan suopeasti ihmisiin, jotka osoittavat pyhille paikoille niiden ansaitsemaa kunnioitusta. Koemme myös hengellisten edeltäjiemme aineellisen perinnön tärkeäksi, minkä vuoksi vaalimme ja kunnioitamme paikkoja, joissa he ovat eläneet ja tehneet töitä, vaikka  niillä ei olisi alun perin ollutkaan varsinaista uskonnollista merkitystä. Tällaisia paikkoja ovat muun muassa esihistorialliset asuinpaikat, kalmistot ja  mäkilinnat.

Uskomme perustuu niihin tapoihin ja käsityksiin, jotka ovat säilyneet nykypäivään asti itämerensuomalaisesta uskosta tapaperinteen ja menneiltä sukupolvilta kerättyjen kirjallisten lähteiden muodossa. Näiden pohjalta tiedämme, mikä on pyhää, ja kunnioitamme sitä, vaikka uskonnollinen perinne onkin osittain katkennut.

Vanhoista juuristaan huolimatta uskontomme elää meidän sitä harjoittavien tavoin tässä ajassa ja yhteiskunnassa. Emme pyri yksinomaan toistamaan entisaikojen runoja ja rituaaleja, vaan tulkitsemme ja sovellamme niitä omalle elämänpiirillemme mielekkäällä tavalla, kuten meitä edeltävätkin polvet ovat tehneet. Elävän uskonnon harjoittaminen synnyttää jatkuvasti myös uusia tapoja, jotka asettuvat vähitellen osaksi uskomusperinteemme historiallista jatkumoa.

Uskomuksemme ja tapamme ovat välittyneet meille osittain suullisena perimätietona, jota edustavat muun muassa menneiltä ajoilta säilyneet juhlatavat ja arkirutiinit. Tällaisia ovat suurin osa juhannuksen, joulun, laskiaisen ja monen muun juhlan  kansanomaisista perinteistä sekä vanhoista työtavoista, joita on vielä käytössä esimerkiksi kankaan kudonnassa, sepäntaidoissa, eräissä viljelytavoissa ja eränkäynnissä. Lemmenloitsut, kokon polttaminen, juhlakohtaiset ruokailutavat, mäenlasku, lauta- ja pirtanauhojen kutominen, raudan syntyruno ja sen käyttö, ensimmäisen jyväkourallisen heittäminen käsin ennen koneellista kylvöä ja metsästys- ja kalastustaiat ovat kaikki esimerkkejä tällaisista tavoista. Suulliseen perimätietoon lukeutuvat myös kasveihin, eläimiin, taivaankappaleisiin ja sääilmiöihin liittyvät ennustukset ja uskomukset.

Suullisen perinteen lisäksi uskomuksemme ja tapamme pohjautuvat kirjallisiin lähteisiin, joista tärkein on kansanrunousarkiston Suomen Kansan Vanhat Runot -kokoelma. Kaikilla SKVR:n teksteillä on suuri kulttuurillinen arvo, ja erityisen  pyhinä pidämme myytti- ja loitsurunoja. Myös uskontunnustuksemme perustuu SKVR:n  kansanrunoihin.

Julkisen uskonnonharjoituksen käytännöt

Harjoitamme uskontoamme monin eri tavoin sekä jokapäiväisen arkemme lomassa että  erityisin juhlamenoin. Vietämme useita itämerensuomalaisen perinteen vuotuisjuhlia. Yhteisiä rituaaleja järjestämme ainakin kekrissä, talvennavassa, helassa eli  toukojuhlassa eli ukonvakoissa sekä karhunpäivän juhlassa. Lisäksi juhlistamme muun muassa syntymän, nimenannon, häiden ja tuonpuoleiseen matkaamisen kaltaisia elämän siirtymävaiheita.

Järjestämme mahdollisuuksien mukaan uskonnollisia toimituksiamme kuppikivillä tai muilla pyhillä paikoilla. Uskomme kuitenkin, että myös rituaalien suorittaminen itsessään nostattaa väkeä, joka pyhittää tilan rituaalin ajaksi, joten tarvittaessa voimme harjoittaa uskontoamme muissakin paikoissa. Yhdyskunnan jäsenet saattavat  myös pystyttää kotialttarin omille jumalilleen, kodinhengille tai kunnioittamilleen vainajille.

Toimitamme vuotuisjuhlissa ja muissa uskonnollisissa tilaisuuksissamme monenlaisia  rituaaleja, joiden sisältö voi vaihdella esimerkiksi rituaalin tarkoituksen, toimituksesta vastaavien ja siihen osallistuvien ihmisten taitojen ja tarpeiden tai rituaalipaikan tarjoamien mahdollisuuksien mukaan. Rituaalitoimituksesta vastaavaa henkilöä voidaan kutsua tietäjäksi. Tyypillisesti rituaaleissa tavoitellaan  yhteyttä jumaliin, esivanhempiin, paikanhaltijoihin tai muihin väkiin, annetaan  heille lahjoja ja mahdollisesti pyydetään heitä vastapalvelukseksi antamaan apuaan  johonkin tiettyyn pyrkimykseen tai ylipäätään osoittamaan suosiotaan heitä kunnioittavien elämässä. Tyypillisiä lahjoja ovat muun muassa ruoka, juoma, kukat, kynttilät ja itse tehdyt käsityötuotteet.

Lähes kaikissa rituaaleissa esitetään yksi tai useampi myytti- tai loitsuruno, jotka pohjautuvat SKVR:n ja muiden kansanrunouskokoelmien sisältöön. Alun perin karjalankieliset runot on yhdyskuntamme toimituksia varten tavallisesti käännetty  suomeksi ja kieliasua on joiltain osin nykyaikaistettu, mutta runojen keskeinen sisältö on säilytetty ennallaan. Uskonnonharjoituksemme myötä syntyy myös vähitellen uutta rituaalirunoutta vastaamaan sellaisiin tarpeisiin, joihin  vastaavaa runoainesta ei meitä edeltäneiltä sukupolvilta ole säilynyt.

Yleisiä rituaaleja ja loitsuja

Tässä osiossa kuvataan sellaisia Karhun kansan yleisiä rituaaleja ja loitsuja, jotka eivät ole sidoksissa mihinkään tiettyihin vuotuisjuhliin tai muihin tilaisuuksiin. Kuvauksissa mainitut runotekstit löytyvät yhdyskuntajärjestyksen liitteestä.

Jäsenrituaali

Uskontunnustukseen päättyvä jäsenrituaali toimitetaan kaikissa yhteisissä vuotuisjuhlissa, ja se voidaan järjestää myös muissa tilaisuuksissa, joissa Karhun  kansan jäseniä on koolla. Rituaali uudistaa ja vahvistaa yhdyskunnan jäsenten keskinäistä yhteyttä ja toivottaa uudet jäsenet tervetulleiksi.

Saunan pyhitys

Saunan pyhitys suoritetaan kaikissa vuotuisjuhlissa ja tarvittaessa muissakin  tilanteissa, joissa saunomisella on erityinen uskonnollinen merkitys. Rituaali koostuu kolmesta vaiheesta, joista ensin toimitettava kateiden karkotus puhdistaa ja suojaa saunaa sekä saunojia tahallisten tai tahattomien kateiden tuottamasta huonosta onnesta. Lisäksi kateiden karkotuksella pyritään tuomaan saunaan ja saunojille onnea. Seuraavaksi tervehditään saunan haltijaa, Auteretta, ja pyydetään häntä mukaan saunomaan ja tuomaan hyvä löyly mukanaan. Lopuksi tervehditään löylyä  ja sen väkeä sekä esitetään toivomuksia löylylle.

Pyhä tuli

Uskonnollisissa juhlissa tai loitsimista varten voidaan tehdä pyhä tuli, jota sytytettäessä lauletaan usein tulen syntysanoja. Tulta on sen palaessa kohdeltava erityisellä kunnioituksella: siihen ei syljetä tai heitetä roskia, sitä ei käytetä ruuanvalmistukseen eikä sitä häpäistä nimittelemällä, moittimalla tai millään muullakaan tavalla.

Matkaloitsu

Matkalle lähtiessä voi pyytää haltijoilta suojelusta matkalleen. Matkaloitsun voi tehdä myös toiselle ihmiselle. Loitsu luetaan kolmeen kertaan, jotta se olisi väekkäämpi eli voimakkaampi.

Siirtymäriitit

Karhun kansa toimittaa siirtymäriittejä, joita ovat esimerkiksi vihkiminen, nimenanto ja tuonpuoleiseen saatteleminen. Riittien toimituksessa noudatetaan perinteitä kunnioittaen asianosaisten, kuten vainajan jättämän hautaustestamentin tai vihittävän parin, toiveita.

Yhteiset vuotuisjuhlat

Kekri

Kekriä juhlitaan loka-marraskuun vaihteessa. Karhun kansa kokoontuu silloin yhteen juhlistamaan vuodenvaihdetta, esivanhempia ja tuonilmaisiin lähteneitä läheisiä. Monet vanhat kekriperinteet ovat säilyneet nykypäiviin saakka joulun aikaan  siirtyneinä. Tällaisia tapoja ovat esimerkiksi runsas syöminen, vainajien muistaminen ja kekripukkien vierailu.

Ulos sytytetään pyhä kekrivalkea, jota pidetään yllä juhlallisuuksien ajan. Juhlatilaan valmistetaan vainajien pöytä, jolle kerätään valokuvia ja muistoesineitä edesmenneistä sukulaisista ja ystävistä. Vainajille kootaan illan juhla-aterian ruuista oma lautasellinen, heille esitetään yhdessä Vainajien rukous ja heitä muistetaan ajatuksin, sanoin ja lauluin.

Kekrin juhla-aterian tultua tarjolle on sauna varattu vainajille, eikä elävien pidä tänä aikana mennä heitä siellä häiritsemään. Juhlaruokailun aikana paikalle saattaa ilmaantua yksi tai useampi kekripukki vierailulle ja hämmennystä aiheuttamaan. Kekripukkeja lahjotaan ruualla ja juomalla, jotta he lähtisivät pois tekemättä tuhoja. Myöhemmin illalla vainajat maanitellaan antimien avulla ulos saunasta, jotta elävät pääsevät vielä kylpemään.

Talvennapa

Talvennapa eli sydäntalvi on vanhan perinteen mukaan keskitalvea merkitsevä päivä  tammikuun puolivälissä, sillä joulukuisesta talvipäivänseisauksesta alkavat viikot ovat tilastollisesti vuoden kylmintä kautta. Kekrin ja vuoden pimeimpien viikkojen eli niin sanotun pyhän kuun notkuvat pitopöydät ovat jääneet taakse ja edessä ovat pitkät “selkäviikot” talvisine aherruksineen. Samalla talvennapa antaa kuitenkin lupauksen kevään myötä palaavasta valosta ja lämmöstä sekä edessä odottavasta uudesta kasvukaudesta.

Talvennapaa on perinteisesti vietetty eri puolilla hieman eri aikaan. Karhun kansa ajoittaa sen tammikuun 13. päivään, mutta kuten entisaikoinakin on ollut tapana, juhlaa vietetään silloin kun se luonnon ja osallistujien arkielämän rytmeihin  parhaiten sopii.

Talvennavan päärituaali on Suuren Tammen kaato, jonka tarkoituksena on auttaa Päivätärtä pääsemään voitolle pimeydestä, jotta kesä voi jälleen tulla. Rituaalissa juhlaväki kokoontuu maailmanpuuta edustavan suuren puun juurelle. Hiiltä eli kytevän tulen väkeä edustava “musta mies” lyö puun kylkeä kalikalla tai kirveen hamaralla ja muut laulavat Väinämöisen polvenhaava -runon. Paikalta poistuessa juhlijat ottavat “mustan miehen” lyhdystä tulen, vievät sen sisälle ja pitävät sitä yllä aamuun asti. Matkalla juhlataloon pidetään kovaa ääntä pahojen voimien karkottamiseksi ja valon paluun juhlistamiseksi.

Hela

Myös ukonvakkojen ja toukojuhlan nimellä tunnettu, toukokuussa vietettävä hela on kasvun ja hedelmällisyyden iloinen juhla. Kevät on sisäisen tulen syttymisen ja uusien alkujen aikaa, jolloin tehdään sekä konkreettisia että symbolisia kylvötöitä ja pyritään rituaalein varmistamaan tulevan satokauden runsaus.

Juhlan avaa pyhän tulen sytytys. Helavalkea kuvastaa meissä jokaisessa ja kaikessa elollisessa heräävää hehkuvaa väkeä, joka karkottaa pimeän vuodenajan kalman ja kuihtumisen voimat. Tulta voidaan pitää yllä läpi yön, ja juhlakansa kokoontuu mielensä mukaan sen ääreen laulamaan, seurustelemaan ja yleiseen ilonpitoon, kuitenkin pyhän tulen asemaa kunnioittaen.

Vesirituaali järjestetään järven tai muun vesistön rannalla, mikäli vain mahdollista. Toimituksessa pyydetään Ukolta suosiollisia säitä ja tuodaan yhteen taivaan ja maan väet, jotta maan antimet olisivat tulevana kesänä ja syksynä  runsaat.

Kylvöonnea pyydetään myös Pellervoisen herätys -rituaalissa, jossa talven läpi uinunut hedelmällisyyden haltija Sampsa Pellervoinen (tunnettu myös nimellä Pellonpekko tai Pekko) herätetään kastelemaan kasveja ja hedelmöittämään peltoja. Yksi tai useampi rituaaliin osallistujista edustaa nukkuvaa Sampsaa, jonka  juhlakansan vuorolauluna laulama Pellervoisen herätys ja tehtävään nimetyn “kesälapsen” leyhyttelemät lehvät lopulta saavat havahtumaan.

Herätyksen jälkeen esitetään Kylväjän sanat, joilla pyydetään mantereen alaisia jumalia herättämään maa ja taivaanjumalia hedelmöittämään se. Tämän jälkeen juhlijat antavat Pellervoiselle ja apuun kutsutuille jumalille lahjoja sekä  kierrättävät keskuudessaan toukoleipää ja yhteistä oluttuoppia, joiden kautta halukkaat voivat saada osansa toimituksen nostattamasta väestä myös konkreettisella tasolla.

Karhunpäivä

Heinäkuun puolivälissä vietettävä karhunpäivä sijoittuu kylvön ja sadonkorjuun väliseen aikaan. Menneinä aikoina metsän ja vesien antimet ovat tällöin olleet tärkeä ravinnonlähde. Karhunpäivän juhlassa huomiomme kääntyykin metsäluontoon ja sen moniin jumaliin ja henkiin. Kunniapaikalla on myyttinen kantavanhempamme Karhu. Juhlan rituaaleissa uudistamme yhteytemme Karhuun, kunnioitamme sitä ja muita metsän henkivoimia ja anomme näiden suojelusta luonnossa liikkuville.

Karhujuhlan aluksi toimitetaan Metsän lepytys -rituaali. Osallistujat suojataan mahdollisia vaaroja ja metsänpeittoon joutumista vastaan juhlapaikan pihamaan  reunamilla, minkä jälkeen siirrytään hiljaisena kulkueena metsään varsinaiselle rituaalipaikalle antamaan metsän väelle lahjoja. Vuorolauluna laulettavassa Metsän lepytys -laulussa vakuutamme kunnioittavamme metsän omaa järjestystä ja rauhaa luonnossa liikkuessamme ja pyydämme marja-, sieni- ja pyyntionnea vastalahjaksi tuomistamme antimista.

Juhlan päärituaali on Karhun synty, joka toimitetaan tarkoitukseen sopivalla luonnonpaikalla juhlatilan läheisyydessä. Seremoniassa lauletaan vuorolauluna Karhun syntyperästä kertova myyttiruno ja annetaan mesikämmenelle yhteisiä ja henkilökohtaisia lahjoja. Juhlan päätteeksi esitetään vielä tavallisen matkaloitsun lisäksi Ohtosen jäähyväiset, jolla saattelemme Karhun keskuudestamme jälleen omille teilleen.

3. Jäsenet

Yhdyskuntaan jäseneksi voi liittyä jokainen 15 vuotta täyttänyt henkilö, joka tunnustaa yhdyskunnan uskoa ja hyväksyy sen säännöt.

Jäsenet hyväksyy yksinkertaisella enemmistöllä yhdyskunnan hallitus hakijan kanssa käydyn keskustelun perusteella.

Monijumalaisena uskontokuntana emme katso tarpeelliseksi ottaa kantaa muiden uskontojen totuuteen. Emme käännytä. Jäsen voi halutessaan kuulua myös yhteen tai useampaan muuhun uskonnolliseen yhdyskuntaan, mikäli sen tai niiden säännöt sen sallivat.

4. Jäsenen eroaminen ja erottaminen

Jäsenellä on oikeus erota yhdyskunnasta ilmoittamalla siitä kirjallisesti hallitukselle tai sen puheenjohtajalle taikka ilmoittamalla erosta yhdyskunnan kokouksessa merkittäväksi pöytäkirjaan.

Hallitus voi erottaa jäsenen yhdyskunnasta, mikäli hän on menettelyllään yhdyskunnassa tai sen ulkopuolella huomattavasti vahingoittanut yhdyskuntaa tai sen toimintaa tai hänen uskonsa ei enää katsota vastaavan yhdyskunnan uskoa.

5. Jäsenmaksut ja kulujen korvaaminen

Yhdyskunta ei peri jäseniltä liittymismaksua eikä vuotuista jäsenmaksua. Yhdyskunta voi ottaa vastaan vapaaehtoisia lahjoituksia ja testamentteja. Yhdyskunta toimii vapaaehtoispohjalta eikä palkkaa työntekijöitä. Tarvittaessa yhdyskunta korvaa toiminnasta aiheutuvia kuluja.

6. Hallitus

Yhdyskunnan asioita hoitaa hallitus, jonka sääntömääräinen jäsenkokous valitsee kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Hallituksen toimikausi on sääntömääräisten jäsenkokousten välinen aika.

Hallitukseen kuuluvat jäsenkokouksessa valitut puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja 3 muuta varsinaista jäsentä sekä 1–4 varajäsentä. Puheenjohtajana voi toimia sama henkilö enintään kaksi peräkkäistä toimikautta.

Hallitus valitsee keskuudestaan sihteerin, rahastonhoitajan ja jäsensihteerin sekä ottaa keskuudestaan tai ulkopuoleltaan muut tarvittavat toimihenkilöt. Hallitus kokoontuu puheenjohtajan tai hänen estyneenä ollessaan varapuheenjohtajan kutsusta, kun he katsovat siihen olevan aihetta tai kun vähintään puolet hallituksen  jäsenistä sitä vaativat. Kokoukset ovat avoimia, ellei perustellusta syystä toisin  määrätä.

Hallitus on päätösvaltainen, kun vähintään puolet sen jäsenistä, puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja mukaan luettuna on läsnä. Äänestykset ratkaistaan yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Äänten mennessä tasan ratkaisee puheenjohtajan ääni, vaaleissa kuitenkin arpa.

7. Yhdyskunnan nimen kirjoittaminen

Yhdyskunnan nimen kirjoittaa hallituksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, tai kuka hyvänsä muu hallituksen keskuudestaan valtuuttama henkilö tai henkilöt.

8. Tilikausi ja toiminnantarkastus

Yhdyskunnan tilikausi on yksi kalenterivuosi. Tilinpäätös tarvittavine asiakirjoineen ja hallituksen vuosikertomus on annettava toiminnantarkastajille viimeistään kuukautta ennen sääntömääräistä jäsenkokousta. Toiminnantarkastajien tulee antaa kirjallinen lausuntonsa viimeistään kaksi viikkoa ennen sääntömääräistä jäsenkokousta hallitukselle.

9. Yhdyskunnan kokoukset

Yhdyskunnan ylin päättävä elin on jäsenkokous.

Yhdyskunnan kokoukseen voidaan osallistua hallituksen tai yhdyskunnan kokouksen niin päättäessä myös postitse taikka tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen apuvälineen avulla kokouksen aikana tai ennen kokousta. Jäsenet voivat halutessaan luovuttaa äänivaltansa kirjallisella valtakirjalla kokoukseen osallistuvalle jäsenelle.

Yhdyskunnan jäsenkokous pidetään joka toinen vuosi hallituksen määräämänä päivänä touko-syyskuussa.

Ylimääräinen kokous pidetään, kun yhdyskunnan kokous niin päättää tai kun hallitus katsoo siihen olevan aihetta tai kun vähintään kymmenesosa (1/10) yhdyskunnan äänioikeutetuista jäsenistä sitä hallitukselta erityisesti ilmoitettua asiaa varten kirjallisesti vaatii. Hallituksen tulee kutsua koolle ylimääräinen  jäsenkokous 60 päivän kuluessa ja kokous on pidettävä neljän kuukauden kuluessa  siitä, kun vaatimus sen pitämisestä on esitetty hallitukselle.

Yhdyskunnan kokouksissa on jokaisella jäsenellä yksi ääni. Yhdyskunnan kokouksen  päätökseksi tulee, ellei säännöissä ole toisin määrätty, se mielipide, jota on kannattanut yli puolet annetuista äänistä. Äänten mennessä tasan ratkaisee kokouksen puheenjohtajan ääni, vaaleissa kuitenkin arpa.

10. Yhdyskunnan kokousten koollekutsuminen

Hallituksen on kutsuttava yhdyskunnan kokoukset koolle vähintään neljätoista  vuorokautta ennen kokousta jäsenille postitetuilla kirjeillä, sähköposteilla tai  tekstiviesteillä. Kokoukset ovat avoimia, ellei perustellusta syystä toisin  määrätä.

11. Yhdyskunnan kokous

Yhdyskunnan sääntömääräisessä kokouksessa käsitellään seuraavat asiat:

  1. kokouksen avaus
  2. valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja  tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa
  3. todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
  4. hyväksytään kokouksen työjärjestys
  5. esitetään tilinpäätökset, toimintakertomus ja toiminnantarkastajien lausunto
  6. päätetään tilinpäätösten vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä  hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille
  7. vahvistetaan toimintasuunnitelma sekä tulo- ja menoarvio
  8. valitaan hallituksen puheenjohtaja ja muut jäsenet
  9. valitaan toiminnantarkastaja ja varatoiminnantarkastaja
  10. käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat
  11. kokouksen päättäminen

Mikäli yhdyskunnan jäsen haluaa saada jonkin asian yhdyskunnan kokouksen  käsiteltäväksi, on hänen ilmoitettava siitä kirjallisesti hallitukselle niin hyvissä ajoin, että asia voidaan sisällyttää kokouskutsuun.

12. Sääntöjen muuttaminen ja yhdyskunnan purkaminen

Päätös sääntöjen muuttamisesta tai yhdyskunnan purkamisesta edellyttää ehdotettujen sääntömuutosten tai yhdyskunnan purkamisen käsittelyä kahdessa peräkkäisessä  jäsenkokouksessa. Toisen kokouksista on oltava sääntömääräinen jäsenkokous. Kokousten välillä on oltava vähintään 60 päivää.

Ehdotetut sääntömuutokset tai yhdyskunnan purku hyväksytään, jos molemmissa kokouksissa vähintään 2/3 jäsenistä äänestää ehdotettujen sääntömuutosten tai yhdyskunnan purkamisen puolesta. Kokouskutsuissa on mainittava sääntöjen muuttamisesta tai yhdyskunnan purkamisesta.

Yhdyskunnan purkautuessa lahjoitetaan yhdyskunnan varat yleishyödylliselle toimijalle, yhdyskunnan purkamisesta päättävien kokousten parhaaksi katsomalla  tavalla.