Kirjoittaja: Annina, Karhun kansan varapuheenjohtaja
Illalla yhdeksän maissa 10. heinäkuuta tuli Karhun kansan hallituksen ryhmään viestiä, jossa meiltä toivottiin edustajaa Beniniin, Afrikkaan. Beninin valtio oli kutsunut delegaation Suomesta tutustumaan paikalliseen Vodun-uskontoon ja he halusivat paikalle ihmisiä, jotka täällä harjoittavat ”esivanhempiensa uskomusperinnettä” (ancestral religion). Delegaatiossa oli jo tutkijapuolelta edustaja Suomalaisen kirjallisuuden seurasta, Kalevala-seurasta sekä Helsingin yliopistolta, ja harjoittajapuolelta kaksi henkilöä Taivaannaulasta, mutta paikalle toivottiin myös Karhun kansalta jotakuta.
Koska asia oli hyvin kiireellinen, ei ollut aikaa etsiä edustajaa laajemmin jäsenistöstä, vaan päädyimme hallituksen kesken lähettämään minut edustajaksi. Tämän jälkeen pitikin jo kiireellä hakea keltakuumerokotus, sillä matka alkaisi maanantaina 21. päivä samaa kuuta ja rokotus piti ottaa vähintään kymmenen päivää ennen matkaa.
Lähdimme 21.7. maanantaina Beniniin kuuden hengen kokoonpanolla, ja saavuimme lopulta määränpäähän keskiyön paikkeilla. Matka oli ollut pitkä, eikä vähiten Pariisissa Charles de Gaulle -lentokentällä vietetyn kuuden tunnin lennonvaihdon takia. Sinä aikana ehdimme kuitenkin tutustua toisiimme ja tapasimmepa myös Kwassi Akpladokoun, Suomen kunniakonsuliin Beninin Grand Popossa, joka oli sattumalta samalla lennolla kanssamme. Kwassi oli seuranamme suuren osan ajasta Beninissä, toimi oppaana ja kääntäjänä ja auttoi myös allekirjoittanutta markkinoilla tinkaamisessa.
Aikataulu Beninissä oli tiukka. Lähdimme aamusta, yleensä noin yhdeksän maissa, hotellilta ajamaan eri puolille Cotonouta (jossa hotellimme sijaitsi), Porto Novoa ja Ouidahia ja tapasimme valtavan määrän ihmisiä ja näimme paljon Vodunille tärkeitä paikkoja. Opimme aivan valtavasti uutta: Beniniin lähtiessä en tiennyt oikein mitään Vodunista, mutta sieltä lähtiessä kolme päivää myöhemmin tuntui jo siltä, että tämähän on tuttua ja läheistä itsellekin ja omalle hengellisyydelle.
Kuva 1 Benin (Lähde: Wikimedia commons)
| Olennaista sanastoa: Cotonou: Beninin taloudellinen keskus. Porto Novo: Beninin virallinen pääkaupunki. Ouidah: Beninin vodun-pääkaupunki. Dahomey: Kuningaskunta, joka sijaitsi nykyisen Beninin valtion alueella n. 1600-luvulta 1900-luvun alkupuolelle. Vodu/vodun: Fonin ja sukukielten sana, joka tarkoittaa jumaluutta tai henkeä. Vodun/Vodu/Vodou: Länsiafrikkalainen, etenkin Beninissä ja Togossa harjoitettu uskonto, joka on orjakaupan myötä levinnyt Amerikkoihin. Vodun Days-festivaali: Kansallisen Vodun-päivän (10. tammikuuta) aikoihin järjestettävä suuri festivaalitapahtuma Beninissä, jossa eri Vodun-ryhmien edustajat esiintyvät ja esittelevät omia polkujaan. Vodun-jumaluuksia: Sakpata: Maan ja sairauksien jumaluus. Mami Wata: Vedenjumalatar, yhdistyy merenneitoihin ja käärmeisiin. Aziza: Metsän jumaluus tai henki. Da: Käärmejumaluus Länsi-Afrikassa. Dangbe: Pyton-jumaluus, jota palvotaan Oudiahissa. Heviosso: Ukkosenjumala. |
Päivä 1: Tiistai
Lähdimme aamiaisen jälkeen autolla Porto Novoon tutustumaan Vodun-taiteeseen. Meillä oli tulkkina mukana Madame Mathilde, joka kertoi meille mitä seiniin tehdyt kohokuviot esittivät.
Kuva 2 Termiittejä
Termiitit ja termiittien pesät ovat tärkeitä Beniniläisessä Vodunissa. Ne yhdistetään esivanhempiin ja Madame Mathilde kertoi meille siitä, miten eräs raskaana ollut jumaluus oli etsinyt turvallista paikkaa missä synnyttää ja hänet oli ohjattu termiittien pesään.
Kuva 3a Anteja esivanhemmille
Tämä kuva esittää esivanhemmille annettavia ruokauhreja. Mathilde vaikutti hyvin yllättyneeltä kuultuaan, että mekin annamme esivanhemmillemme ruokauhreja.
Kuva 3b Anteja esivanhemmille
Näissä kuvissa näkyvät telineet ovat myös antimille tarkoitettuja. Niitä näkyi eri paikoissa eri kokoisina, tämä oli varmaan yksi suurimmista.
Kuva 4 Antiteline
Retken jälkeen vuorossa oli lounas Vodun Rites Committeen kanssa, eli vapaasti suomennettuna Vodunrituaali-komitean kanssa. Tämä oli jännittävä kokemus, sillä kaksi komitean jäsentä lähinnä nukkui lounaan ajan, muutama selasi puhelintaan ja komitean puheenjohtaja hermostui meille siitä, ettemme (minä ja Taivaannaulan edustajat) osanneet antaa tarpeeksi selkeää kuvaa siitä mihin uskomme – tai edes uskomme nimestä. Yritimme selittää, ettei meillä Suomessa ole mitään yhtä tiettyä sanaa esipolviemme esikristilliselle perinteelle, vaan se oli vain ollut olemassa ja nimiä on kehitelty jälkikäteen (suomenusko, väenusko, väentapaisuus jne). Myöskin tapojemme epämääräisyys ja moninaisuus oli puheenjohtajalle hämmentävää ja hän päätyikin huutamaan jossain kohtaa kysymyksiä turhautuneena (”Mutta mihin te uskotte???”) kun tulkkimme ei ollut vielä ehtinyt kääntää kaikkea mitä olimme juuri selittäneet. Tulkkimme onneksi otti kopin tuosta ja tiuskaisi ettei ollut vielä valmis.
Kun tämä puheenjohtaja viimein sai kuunneltua mitä puhuimme ja käsitti edes jonkin verran, totesi hän kovaan ääneen hämmentyneen oloisena että: ”Mutta tuohon on vodunia?! Kuvailitte juuri vodunia!”
Ja niin pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että tavoissamme on yllättävän paljon yhteistä.
Itse bondasin tässä välissä vieressäni istuvan Vodun-papin kanssa, joka oli lounaan ajan ottanut jatkuvasti selfieitä, somettanut, ja kuvannut videoita, joiden luulin olevan hänestä itsestään. Kun kamera oli vinosti itseeni päin, hymyilin ja asetuin poseeraamaan papin viereen. Tätä arvostettiin naurusta päätellen, ja sainpa jopa kaksi tilanteessa kuvattua videota papilta jälkikäteen puhelimeeni lähetettynä. Komitea vaikutti melko epäkiinnostuneilta meistä lounaan aikana, mutta tässä tuli ehkä kulttuurierot esiin. Huomasimme myöhemminkin matkan aikana, ettei Beninissä selvästikään samalla tavalla kuin Suomessa pidetä epäkohteliaana puhelimella olemista ruokailun aikana.
Esitellessäni itseni olin näyttänyt kaulassani koko matkan ajan roikkunutta Karhun kansan jäsenkorua, ja kun olimme syöneet, tuli komitean puheenjohtaja erikseen ihailemaan korua ja kyselemään mistä se oli tehty.
Lounaan jälkeen kävimme vielä yhdessä pytonkäärmeelle omistetuista temppeleistä, joita Beninissä on useita. Meille kerrottiin, että 1700-luvulla silloisen Dahomeyn kuningaskunnan (nyk. Benin) kuningas oli paennut takaa-ajajia metsään ja törmännyt siellä pytonkäärmeisiin. Käärmeet olivat suojelleet kuningasta piilottamalla hänet ja siksi kuningas antoi rakennuttaa temppelin niiden kunniaksi. Käärmeet asuvat temppeleissä, mutta ovat vapaita liikkumaan niiden ulkopuolella ja ne esimerkiksi saalistavat itse ruokansa (kanoja ja hiiriä lähinnä). Välillä joku temppelin käärmeistä saattaa ilmestyä jonkun lähellä asuvan kotiin, jolloin sitä kohdellaan kuin ketä tahansa vierasta ja viedään sitten pois. Saimme pidellä käärmeitä, mutta sitä ennen piti pestä vedellä kädet ja muut osat itseä, jotka koskisivat käärmeeseen (esim. niska, kun käärmeet useimmiten asetettiin kaulalle). Ylipäätään temppeleiden ja pyhien paikkojen luona oli yleensä jonkinlainen vesiastia, jossa vieraan odotettiin pesevän kätensä symbolisesti (eli pieni vesitilkka ja käsien hierominen yhteen) ennen kuin koski pyhiin esineisiin tai olentoihin. Tällaisia olivat edellä mainitut käärmeet, mutta myös esimerkiksi pyhien puiden ympärille kiedotut uhrikankaat, joille palvojat kaatoivat antimiaan. Yleensä myös kengät piti ottaa pois, kun meni paikkaan, jossa piti osoittaa kunnioitusta (pyhät alueet, Vodun-kuninkaiden koti, luostari).
Kuva 5 Taivaannaulan edustaja Virve uhraamassa puulle.
Kun pääsimme takaisin hotellille illasta, lähdimme vielä Suomi-porukan kesken katselemaan paikkoja. Kävelimme rannalle, joka oli melko lähellä hotelliamme ja huomasimme ainakin sen, ettei meressä kannattanut edes yrittää uida – aallokko oli sen verran vahva, että se olisi vienyt uimarin heti ulapalle.
Päivä 2: Keskiviikko
Keskiviikkona lähdimme tapaamaan vodun-kuningas Dagbo Hounonia. Olimme etukäteen sopineet antavamme lahjaksi hänelle ja seuraavan päivän toiselle vodun-kuninkaalle palat itse löytämääni Ukon iskemää puuta, ja näille paloille oli Taivaannaulan Virve ommellut valkoiset säilytyspussit ja pistänyt sisään myös järvimalmiset amulettiriipukset. Kerroimme kuninkaalle lahjan merkityksen ja hän vaikutti todella otetulta. Puki amuletin kaulaansa ja sanoi aikovansa kantaa puunpalaa taskussaan tästä lähin.
Kuva 6 Kuningas Dagbo Hounonia tapaamassa. Kuninkaan vieressä istuu hänen äitinsä.
Lähtiessämme kuninkaan luota, kertoi tulkkimme meille, että ulkopuolella oleva patsas esitti juurikin Vodunin ukkosenjumalaa Heviossoa.
Kuva 7 Ukkosenjumala Heviosso
Kuninkaan tapaamisen jälkeen kävimme Kpassen pyhässä metsässä. Metsä on saanut alkunsa pyhänä paikkana, kun eräs kuningas oli ilmoittanut jälkeläisilleen menevänsä läheiseen metsään. Hän oli sanonut, että jos kellään tulee tarvetta hänen neuvoilleen tai avulleen, tulkoot he hänen luokseen metsään. Kun jälkeläiset menivät etsimään isäänsä, löysivät he paikalta puun, joksi kuningas oli muuttunut. Vodunissa jumaluuksia (voduneja, mistä uskonnon nimikin tulee) syntyy luonnonvoimista (metsä, ukkonen, meri), mutta myös erilaisille konsepteille, kuten kipu tai sairaus, on omat jumaluutensa. Näiden lisäksi on yleistä, että jumaluudeksi nousee myös esivanhemmat, jotka ovat tehneet jotakin erityisen suurta ja heitä palvotaan ja heille tuodaan antimia, jotta he olisivat suopeita kuolevaisia kohtaan.
Metsässä oli eri taitelijoiden tekemiä patsaita eri jumaluuksille. Kaikkia en edes muista, mutta metsänjumala Aziza jäi mieleen. Hän saattaa tulla vastaan, kun kävelet metsässä, ja kutsua mukaansa. Jos lähtee Azizan mukaan, katoaa määrittämättömän pitkäksi ajaksi tästä maailmasta ja Aziza opettaa käyttämään luonnon antimia parantamiseen.
Kpassen metsässä oli myös ryhmä Sakpatan, eli maan jumaluuden, palvojia. Ryhmä vastaanotti meidät tanssien ja rummuttaen ja laulaen ja veti meidätkin mukaan tanssiin. Rituaalivaatteina heillä oli eräänlaiset vanteella tuetut hameet, ja tulkkimme kertoi, että kaikki Sakpatan palvojat ovat tämän vaimoja sukupuolesta riippumatta.
Kuva 8 Sakpatan palvojia (vaimoja) tanssimassa.
Kuva 9 Lisää Sakpatan palvojia.
Metsän jälkeen pääsimme syömään, minkä jälkeen oli toisen pyton-temppelin vuoro (tällä kertaa sen ensimmäisen ja alkuperäisen jos käsitin oikein). Täälläkin saimme pitää pyhiä käärmeitä peseytymisen jälkeen ja käärmeet tuntuivat todella lempeiltä ja turvallisilta ympärilläni.
Kuva 10 Pytonkäärmeet sylissäni.
Temppelin ulkopuolella oli paljon lapsia, jotka olivat kovin uteliaita meistä ja jotka moikkailivat meitä vähän ujosti, ja ilahtuivat suuresti, kun moikkasin takaisin. Päädyin antamaan monta läpyä siinä samalla kun odottelimme autoamme. Lapsia näkyi ylipäätään paljon kaikkialla, sillä temppeleiden ja luostareiden alueilla asuu ihmisiä ja elää arkielämäänsä. Monella lapsellakin oli kasvoissaan ja käsissään samanlaisia arpimerkintöjä kuin aikuisilla. Jostain kuulin, että ainakin Sakpatan palvojat tekivät itselleen rokonarven kaltaisia merkkejä ihoonsa suojaksi, sillä Sakpata on maan jumaluuden lisäksi myös sairauksien, etenkin isorokon, jumaluus. Kpassen metsässä meitä vastaan käveli pari luostarinoviisia, lapsia ja nuoria, jotka kumartuivat eteemme ja tulkki kertoi, että heille voi antaa rahaa ruokaan sillä noviiseina he eivät saa paljoa. Meille myös tehtiin selväksi, että lapset ovat luostariopissa vain loman aikana, ja lopun vuotta käyvät koulua kuten muutkin.
Päivä 3: Torstai
Torstai alkoi tapaamisella Beninin ulkoministeri Olushegun Adjadi Bakarin, turismi- ja kulttuuriministeri Jean-Michel Abimbolan sekä Vodun Days -festivaalin Beniniläisen delegaation edustajat. Saimme tietää, että meiltä haluttaisiin edustajia – nimenomaan harjoittajia – ensi vuonna järjestettävään Vodun Days -festivaaliin. Tähän mennessä Beniniin on kutsuttu edustajia lähinnä Atlantin toisella puolella olevista Vodun-haaroista, ja me olisimme ensimmäiset vieraat, jotka edustavat jotakin aivan muualta tullutta uskontoa. Keskusteluissa oli käynyt monesti ilmi, että tavoissamme ja uskossamme on valtavasti yhteistä, mikä sai monet Beniniläiset vakuuttuneiksi siitä, että Vodun on universaali uskonto.
Ministeritapaamisessa korostui valtion ulkopoliittinen näkökulma vierailuumme, sillä ministerit kertoivat, että Beninin tavoitteena on rikkoa etenkin Yhdysvaltojen elokuvateollisuuden tuottamaa kielteistä kuvaa Vodunista saatanallisena ja vahingollisena noituutena ja viedä maailmalle tietoa heidän rikkaasta kulttuuriperinnöstään, jossa Vodunilla on tärkeä osa. Myös meidän saamisemme mukaan Vodun Days -festivaaleille oli heille tärkeää, sillä se osoittaisi vierailijoille, ettei Vodun ole vain mustien uskonto (jollaisena se on pyritty länsimaissa esittämään, jotta se olisi helpompi ohittaa ja vääristää ”pahana” ja ”primitiivisenä”), vaan universaali uskomusjärjestelmä, jolle löytyy vastaavuuksia niinkin kaukana kuin Suomessa.
Tämän tapaamisen jälkeen oli valokuvaustuokio, jossa pönötimme ministereiden ja muiden seurassa ministeriön aulassa. Sen jälkeen lähdimme tapaamaan Kuningas Dagbo Hounon Hounon II:sta. Hän on kahdesta tapaamastamme Vodun-kuninkaasta Kwassin mukaan perinteisempi, ja sen kyllä huomasi, kun saavuimme palatsille. Täällä oli vastassa kokonainen laulava ja tanssiva ja soittava ryhmä kuninkaan seuraajia ja vaimoja ja perhettä, ja meidät saatettiin palatsiin sisään seremoniallisin menoin.
Kuninkaan hovissa oli paljon laulua ja tanssia koko ajan: Kuninkaan puhuessa hänen edessään istuvat seuraajat ja vaimot saattoivat puhjeta lauluun esilaulajan aloitteesta. Lauluun yhtyi sitten joka kerta taustalla istuva rumpuryhmä ja sitten tuli tanssia aina kahden-neljän hengen ryhmissä vuoron perään.
Kuva 11 Allekirjoittanut vasemmassa reunassa
Kuva 12 Allekirjoittanut ja Virve antamassa lahjaa Kuningas Dagbo Hounon Hounon II:lle
Annoimme jälleen samanlaisen lahjan kuninkaalle ja hänkin vaikutti todella otetulta lahjoista. Kun kerroimme hänelle mitä ne olivat, hän sanoi (tulkin välityksellä), että nyt hän ymmärtää, miksi meidät otettiin vastaan sisällä eikä ulkona, kuten yleensä on tapana. Lahjamme osoittivat, että meidän oli tarkoitus astua Vodunin harjoituksen temppeliin, mitä palatsi oli.
Kun Taivaannaulan Virve kertoi laulaneensa Raudan Syntyä samalla kun amulettia taottiin, toivoi kuningas, että hän laulaisi sen uudelleen siinä paikan päällä. Virve lauloi pätkän ja tämä teki kaikkiin suuren vaikutuksen: Virve haluttiin mukaan Vodun-rituaaliin, jonka kuningas ja hänen seuraajansa järjestivät edessämme.
Kuva 13 Rituaalissa keskiössä on antamamme lahjaesineet.
Rituaalissa lattialle vietiin ensin musta, laskostettu kangas, sitten punainen ja viimeiseksi valkoinen kangas. Taivaannaulan Pate kysyi joltakulta mitä kankaat edustivat, ja oli hämmästynyt kuullessaan, että ne edustavat maata, välissä olevaa elämää (veri) ja taivasta, sillä samaa värien symboliikkaa löytyy suomensukuisilta kansoilta.
Kankaiden päälle aseteltiin tuomamme lahjaesineet. Lisäksi siellä oli kulho, johon uhrattiin rahaa (rahan uhraaminen ylipäätään oli hyvin yleistä eri puolilla vodun-alueita joilla kävimme), kolmea eri alkoholijuomaa, joita uhrattiin lattialle, sekä kolapähkinöitä, jotka kuvassa oleva henkilö leikkasi veitsellä palasiksi ja heitti ne sitten lattialle, jotta niistä voisi ennustaa.
Kolapähkinän palaset kertoivat, että meidän tapaamisemme on historiallisesti merkittävän yhteistyön alku. Olipa pähkinöissä myös luettavissa Heviosson, ukkosenjumalan, läsnäolo.
Paikalla ollut Vodun-pappi tai meedio (en ole aivan varma tittelistä, mutta ainakin hän luki kolapähkinöitä), joka istui kuninkaan lähellä koko tapaamisemme ajan, sanoi meille omalla puheenvuorollaan, että olemme tervetulleita asumaan kuninkaan maille. He rakennuttaisivat meille oman pyhäkön omille jumaluuksillemme. Ennen kuin tulkkimme käänsi tämän, näimme vain, miten hänen leukansa loksahti auki ja hän henkäisi ”Wow…” moiseen tarjoukseen. Myöhemmin, kun Mathilda Amoussou, joka oli ollut yhteyshenkilönämme ennen matkaa ja jota näimme välillä matkan aikana, kysyi miten tapaaminen oli mennyt ja kerroimme hänelle tämän, vaikutti hänkin yllättyneeltä ja naurahti hämmästyneenä, että meni sitten ilmeisesti todella hyvin.
Kuningas pahoitteli kovasti sitä, että vei meiltä niin paljon aikaa, mutta vakuutimme että vierailu oli todella miellyttävä. Lopulta kuitenkin (valokuvia varten poseeraamisen ja vieraskirjaan kirjoittamisen jälkeen) lähdimme jälleen autollemme ja ajoimme katsomaan Vodun Days -festivaalin yhtä avainpaikkaa. Täällä näimme myös ”Portin jolta ei ole paluuta”: orjakaupan muistomerkiksi tehty monumentti, sillä kyseinen ranta oli ollut yksi orjakaupan pääsatamia.
Kuva 14 Portti, jolta ei ole paluuta
Seuraamme liittyi yksi ensimmäisenä päivänä tapaamistamme Vodun-papeista, Togbe Yedy. Kävelimme rantaan, missä hiekka oli täynnä simpukankuoria, ja meren aallot iskivät voimakkaina ja upeina rantaan. Seisoin hetken itsekseni vain nauttien meren tuoksusta ja äänistä ja tunsin äkillistä tarvetta muuttaa merenneidoksi aaltoihin. Tällä rannalla meidän vyötäröidemme ympäri kiedottiin valkoiset kankaat, kaulaamme laitettiin helmet ja teimme rituaalin, jossa uhrasimme viinaa rantahiekalle. Kysyin tulkiltamme Madame Mathildelta, mitä me teimme, ja hän kertoi, että meidät initioitiin. Rituaali oli merenneito Mami Watan rituaali ja kaulassamme olevien helmien väri kertoi minkä jumaluuden nimiin initiaatio tapahtui. Kolmella meistä oli Sakpatan valkoruskeat helmet (minä mukaan luettuna) ja kolmella Joen jumaluuden helmet, joissa oli valkoista, oranssia ja vihreää muistaakseni.
Kuullessani että kyseessä oli merenneidon rituaali, kerroin Madame Mathildelle aiemmin iskeneestä mielihalustani muuttaa merenneidoksi mereen, ja hän sanoi vakavasti että jos tulen uudelleen Beniniin, hän voi opettaa minulle Mami Watan polun.
Kuva 15 Pahaa-aavistamattomat initioitavat menossa rantaan.
Kuva 16 Voduniin initioidut palaamassa takaisin rannalta.
Lopulta pääsimme kuuden maissa illalla syömään ensimmäistä kertaa sitten aamiaisen, ja siellä juttelimme samalla Vodun Daysin pääjärjestäjälle osallistumisestamme festivaaliin. Sitten olikin jo aika hakea tavarat hotellilta ja lähteä lentokentälle. Ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan, sillä poissa ollessamme oli armeija ympäröinyt hotellimme eikä automme saanut ajaa sen pihaan. Liittyi ilmeisesti jotenkin lähestyvään Beninin itsenäisyyspäivän juhlintaan, mutta tuli beniniläiselle oppaallemmekin yllätyksenä moinen. Lopulta, ajeltuamme jonkin aikaa ympäriinsä etsien paikkaa mistä pääsisi hotellille, jouduimme lopulta jättämään auton kauemmas ja hakemaan tavaramme jalan.
Yhteenveto
Tämä raportti oli todella vaikea kirjoittaa, sillä asiaa on niin valtavasti: Opin ja koin itse valtavan paljon uutta noiden kolmen päivän aikana. Matkan jälkeen olen jatkanut Voduniin tutustumista ostamalla kirjan, joka käsittelee sitä (Sinikka Tarvaisen ”Ennen syntiinlankeemusta: Vodoun maailma”). Tuntuu, että minulle on avautunut kokonainen uusi maailma, sekä fyysisesti että henkisesti, ja haluaisin niin mielelläni saada välitettyä edes osan tuosta maailmasta teille lukijoille: siksi tämän kirjoittaminen on tuntunut välillä lähes mahdottomalta vaatimukselta. Miten kuvailisin lyhyesti ja ytimekkäästi kokonaista maailmaa, kertoen omia oivalluksia ja huomioiden sen, että lukijat todennäköisesti tietävät ihan yhtä vähän Vodunista ja Beninistä kuin mitä itse tiesin ennen matkaan lähtöäni?
Nyt on mennyt puolitoista kuukautta matkasta ja olemme keränneet Karhun kansan keskuudesta porukkaa, jolla lähteä tammikuussa 2026 Vodun Days -festivaaleille noitumaan ja harjoittamaan uskontoamme. Loin tätä tarkoitusta varten erillisen Discord -serverin, jossa voimme keskustella tästä aiheesta ja jolle voi liittyä myös antamaan ideoita ja vaikka tukea jos ei muuten pääsekään itse Beniniin. Linkki serverille meni jäsensähköpostilistalle ja Karhun kansan Discord -serverin jäsenkanavalle. Jos joku, joka ei kummallakaan näistä ole, on kiinnostunut liittymään keskusteluun ja on ollut vähintään yhdessä Karhun kansan juhlassa aiemmin, ole rohkeasti yhteydessä minuun osoitteessa agentfuchi ät gmail piste com.
