Kekri on vuodenkierron keskeisimpiä juhlia, sillä silloin juhlitaan vuoden päättymistä. Kekriä on vanhastaan vietetty loka-marraskuun vaihteessa kun sato on saatu korjatuksi ja maatalousvuoden työt päätökseen. Sadonkorjuujuhlaan liittyvistä piirteistään huolimatta kekri on ennen kaikkea esivanhempien juhla. Silloin osoitetaan kunnioitusta oman suvun menneille sukupolville, jotta ne olisivat eläville ja elävien toimille tulevan vuoden kuluessa suopeita.

Suomen kielessä erilaisia kuolemaan liittyviä ilmiöitä ja ennusmerkkejä on kutsuttu nimityksellä marras. Kansanuskomustemme yhteydessä martaat ovat muun muassa kuolleiden sieluja, kuoleman ennusmerkkejä, sekä Manalan erikoisempaa väkeä. Marrasten mukaan nimetyn kuun kuluessa päivänvalo vähenee, osa luonnosta tekee kuolemaa, ja eläväiset valmistautuvat pitkään talveen. Ihmisillä sato on korjattu, teuraat tapettu, sekä leivät leivottu. Vanhan vuoden päättymiseen ja uuden alkuun liittyy paljon vastakohtia – niin yltäkylläisyyttä kuin huolta tulevasta.

Kekrin merkitsemän vuotuiskierron taitekohdassa elävien maailman sekä maanalaisen ja tuonilmaisen rajat ovat hentoiset. Elävien ja kuolleiden väliset erot ja yhteydet korostuvat kekrinä monin eri tavoin. Juhlissa suvun ja heimon vainajat kutsutaan pitoihin ja saunaan kylpemään, heitä muistellaan ahkerasti, ja vainajahengille sekä paikanhaltijoille viedään uhriantimia. Toisaalta kalma eli kuolemaan liittyvä väki ja sairaudet pyritään pitämään visusti loitolla erityisten kekritulien avulla. Näihin suojelustuliin on lisätty havuja, sekä usein myös olkia ja tervaa pahoja Maanalaisia karkottamaan.

Karhun kansan kekriä luonnehtivat lukuisat toimitukset ja rituaalit. Juhliinsaapumispäivän iltana sytytämme yllä mainitut suojaavat kekritulet ja laulamme tulen synnyn. Tätä seuraa saunan pyhitys, joka koostuu kateiden karkotusloitsusta, sekä ensin saunahaltija Autereisen ja sitten löylyn väen tervehdysrunoista. Tämän jälkeen halukkaat saunovat matkapölyt pois.

Varsinaisena pääjuhlan aamuna siivotaan juhlatilat, sekä valmistellaan notkuvia pitopöytiä. Erityisen tärkeää on kattaa vainajille oma pöytänsä, minne voidaan sijoittaa oman suvun poismenneisiin liittyviä muistoesineitä, sekä myöhemmin päivällä kaikista juhlaherkuista edustavimmat annit. Vainajien pöydän ääressä saa kekrin aikana jokainen muistella esivanhempiaan.

Aamupäivän kuluessa juhlaväki myös saunoo. Kekrisauna on hiljentymisen aikaa, jonka kuluessa jätetään menneen vuoden paino pois. Kun kaikki ovat saunoneet ja pukeutuneet parhaimpiinsa, jätetään sauna loppupäiväksi ja illaksi vainajien käyttöön. Tänä aikana ei elävillä ole saunaan lainkaan asiaa.

Saunomisen ja kekripitojen välissä järjestetään ulkosalla jäseneksiottotoimitus, sikäli mikäli yhdyskuntaan on edellisen vuotuisjuhlan jälkeen tai vielä samana aamuna liittynyt uusia jäseniä. (Toimitus voidaan väen niin halutessa järjestää myös siinäkin tapauksessa, että uusia jäseniä ei ole tullut.) Toimitukseen voivat ottaa osaa kaikki jäsenet – niin uudet kuin vanhatkin. Toimituksen aikana esitetään jokaiselle jäsenelle tietty kysymys ja ojennetaan tälle tietty koru (mikäli kyseisellä jäsenellä ei sellaista vielä ole), sekä lauletaan yhdyskuntajärjestykseemme kirjattu maailman syntyä kuvaava runo.

Pitoja edeltää vielä vainajien rukous, joka on kekrin keskeisin toimitus. Siinä otetaan yhteys esivanhempiin ja pyydetään heidän apuaan ja suojelustaan tulevalle vuodelle. Samalla vainajat kutsutaan vieraiksi juhla-aterialle, omalle kunniapaikalleen. Rukous kohdistetaan kaikille esivanhemmille, ”tunnetuille ja tuntemattomille, muistetuille ja muistamattomille”. Jokainen rukoukseen osallistuja toistaa rukouksen säkeet esilausujan perässä, osoittaen sanansa omille tuonilmaisilleen. Ennen pitopöydän herkkujen nauttimista lauletaan yhdessä vielä erityinen Kekri-laulu.

Kekripitojen aikana syödään ja juodaan reippaasti. Paikan isännän on hyvä olla tukevasti humalassa, mutta kaatuilematta. Juhlat saattaa keskeyttää oudosti pukeutuneiden ja kestitystä vaativien köyripukkien vierailu. Kun pukit on kestitty ja ajettu isännän tai emännän toimesta pihalle, juhlat voivat jatkua pahoilta hengiltä turvassa. Pitojen aikana saattaa juhlissa kiertää juomasarvi, jota pidellessä sana on vapaa. Kemujen jo hieman hiipuessa, viedään vainajien pöydällä olevat antimet isännän tai emännän toimesta läheisen pitämyspuun juurelle tai muuhun sopivaan paikkaan omaksi uhriannikseen.

Loppuillasta halukkaat kekrivieraat voivat osallistua noitatoimitukseen, joka tyylillisesti vastaa muinaissuomalaista noituutta. (Tutkimuskielellä voidaan puhua esimerkiksi rekonstruoivasta itämerensuomalaisesta shamanismista.) Noitsiminen voi tapahtua ulkona tai sisällä. Halukkaat voivat tuoda sukunsa ja heimonsa vainajia varten mukanaan pienen uhrilahjan, joka poltetaan toimituksen alussa. (Uhri ei ole välttämätön ottaen huomioon kekrin aikana toimitetut muut annit ja muistelukset.) Noitumisen aikana rummutetaan, ja tietyin ehdoin kaikki halukkaat rummun mukanaan tuovat voivat liittyä soittoon.

Noitsimisen aikana rajataan ensin siihen tarvittava tila, sytytetään pyhä tuli, ajetaan pois pahat henget, suojataan osalliset, merkitään heidän halutessaan osaksi Karhun kansaa, sekä kunnioitetaan suvun ja heimon vainajia noidan esittämin lauluin sekä rukouksin. Tähän laulantaan voi yhtyä mikäli sanoista saa selvää ja sävelkulusta saa kiinni.

Noitatoimituksen ja ylipäätään kekrin aikaan elävien ja kuolleiden välisten maailmojen välinen huntu on ohuimmillaan. Hetki on otollinen ylisukupolvisen yhteyden kokemiseen, läpi aikojen ulottuvan esivanhempien viisauden oivaltamiseen, neuvojen kysymiseen kuolleilta, sekä vanhakantaiseen vainajienpalvontaan. Noidan toimet rituaalin aikana ottavat tähän kaikkeen yhteisön puolesta kantaa. Yhteisö elää tämän hetken tiiviisti noidan kanssa, ulottaen yhteisöllisyyden myös toisilmaisen ja tuonelan rajan taa.

Kun noituminen on ohi, tehtävään nimetyt henkilöt menevät kunnioittavasti ja pää paljaana saunaan, sekä pyytävät vainajat sieltä pois kohteliain sanoin ja saunapolulle viinaa pirskottelemalla. Tässä vaiheessa voidaan vaihtaa kaikki vedet, sekä tarvittaessa tehdä uudet tulet kiukaan tulipesään. Tämän jälkeen saunominen on taas mahdollista elävien toimesta.

Tässä vaiheessa kekriä tarkastellaan usein erilaisia ennusmerkkejä, ja toivotaan uudelle vuodelle onnea, vaurautta, sekä terveyttä. Ilta jatkuu yleisen seurustelun merkeissä.

Kekrin päättöpäivänä siivotaan juhlapaikka, sekä pyydetään juhlaväen paluumatkalle haltijoilta suojelusta erityisen matkaloitsun kera.